Valmistelutohinaa

Kiirettä. Maalaan taulunsyrjiä, mietin kuvien nimiä, hipaisen vielä märkää pintaa ja saan maalata uudelleen, ajatukset harhailevat, ylen ykkösessä soitetaan suomalaista musiikkia itsenäisyyspäivän kunniaksi. Meillä ayi soittaa vihaamaani ulisevaa pölynimuria ja lapset ovat koulussa. Saattaa olla, että olen valmis ottamaan näyttelyvieraat vastaan keskiviikkona klo 10. Jos nyt heti jatkan valmisteluja. Silloin olen myös kattanut pöytään jotain pientä ja jalassa juhlapopot.

Nettiversio julkaistaan jossain vaiheessa keskiviikkoa.
Näyttelyssä nähdään!

Rentoutusharjoitus

Painavatko huolet, ahdistaako tai jumittavatko hartiat? Tässäpä ratkaisu teillekin, ei kun kumivasara mukaan, lunastatte kahvilasta mukavan nojatuolipaikan kupposella kuumaa ja rupeatte paukuttelemaan. Mitä siitä mitä muut ajattelevat tai miltä oikeastaan näytät pää kenossa, ehkäpä saat aloitettua paikkakunnallasi uuden viilityksen.

Pum pum.

Tänään on hurjan monta syytä olla iloinen ja tyytyväinen:

Tuulee vimmatusti, eli ilma ainakin tuntuu puhtaalta ja taivaalla häämöttää vieno sini. Kaunista!

Löysimme lapselle asiantuntevan ja lapsenkin mielestä varman oloisen silmälääkärin, jonka analyyseihin ja teorioihin tuntui voivan luottaa. Ihmetelyn ja päivittelyn sijaan hän osasi myös kertoa missä päin Kiinaa löytyy vastaavia geneettisiä sairauksia - sielläpä tietenkin, missä ihmiset ovat pysyneet syrjäisillä kylillään sekoittumatta muihin, kuten me suomalaiset... Lienee oikein tutkinutkin niitä. Lisäpisteitä bulgarialaisuudesta, joka tuntuu tästä perspektiivistä melkein suomalaiselta.

Lasten koulun kirjastossa vietettiin tänään "ulkomaankielisten" kirjojen osaston avajaisia. Niinpä lastemme mahdollisuus löytää suomen- tai ruotsinkielistä luettavaa moninkertaistui. Kaikkea ei enää tarvitse itse ostaa ja tuoda Suomesta!

Illalliseksi saamme lämmintä ja suussasulavaa ranskalaista sipulikeittoa. Lempparia!

Monta oivallista syytä olla iloinen. Myös vihannesmyyjä lienee iloinen saati helpottunut muutaman viikon kuluttua saadessaan ihmisen kokoisen ristipistotyönsä valmiiksi. Uskomatonta sinnikkyyttä, heiluttaa neulaa tässä ilmastossa ja saada aikaiseksi vielä jotain noin kaunista.

Arvostelua, taas

Galleriakortteleiden kujilla on muutamakin miellyttävä ja ruokalistaltaan sekä sisustukseltaan eurooppalais-kansainvälinen kahvila. Jälleen kerran kahvittelimme siellä, keskustelimme niitä näitä, kunnes katseemme kohdistui kattoon. Se eurooppalaisuus ei aivan yllä sinne saakka. Katon monimutkaisissa rakenteissa ja luovissa ratkaisuissa riitti ihmettelemistä ja nauramista, sillä se vie melkein voiton asuinalueemme jouluvalovirityksiltä - odottaakaas vaan kunhan postaan niistä...

Hyvä kuva

On se aika vuodesta jolloin suhtaudun kesämuistoihin lähes uskonnollisella hartaudella ja kunnioituksella jotain ylempää kohtaan. Kuuraisen maan paleltaessa varpaita ja auringon häämöttäessä harmaankellertävän sumun läpi on ihanaa paeta kesäkuva-albuumin syövereihin.





En minä oikeastaan vain kesää sieltä albumeista mennyt etsimään, vaan tietynlaista inventaariota tein. Eräs pidempään täällä työskennellyt henkilö nimittäin paukutti, että olen myöhässä, ettei täältä enää hyviä kuvia saa, että turha toivo, hyviä kuvia ei enää tule! Ymmärrän yskän mikäli hyvän kuvan kriteeri on vanhanajan hutongin tunnelman vangitseminen filmille. Onneksi en mennyttä haluakaan kuvata, vaan sitä mitä näen juuri tänään ja nyt, mitä ympärilläni tällä hetkellä on. Eihän kukaan voi omasta elämästään olla myöhässä!

Pidän kuvistani. Ne ovat minun tuotoksiani, muistojani, kuvia minun mieleen.
Tässä ja nyt on hyvä.

Ensimmäinen

Aamulla sytytin ensimmäisen kynttilän, katoin juhlakaluston ja riisipuuro hautui valmiiksi peräti ennen puolta päivää.



Illalla asettelin tarjottimelle pienen glögihetken ja nautiskelimme miehen kanssa kaksin lasten mentyä nukkumaan.
Aika suomalainen adventti. Siitä oli eksotiikka kaukana.

Kysymysten äärellä

Pekingissä on 600 000 ulkomaalaista. Paljon Koreasta, ameriikkalaisia ja kanadalaisia paluumuuttajia, mutta sitten myös tällaisia kuten me , muutamiksi vuosiksi työn ja uteliaisuuden perässä muuttaneita. Säännöllisin väliajoin tapaamme eri yhteyksissä pariskuntia jotka ovat ns. previsiitiillä, katsastamassa paikkoja, että joskos mekin. Silloin tulee analysoitua hyvinkin tarkkaan elämää täällä, "selviytymisstrategioita", huippuja ja kuoppia. Kuten taas eilen. Melkein pää menee moisesta sekaisin. Ja sitä samaa keskustelua käydään päivästä ja viikosta toiseen myös jo täällä asuvien kanssa.

Jospa tänään ei tarvitsisi analysoida, sen kun porskuttaisi vaan eteenpäin. Ensin Suomi-kouluun, sitten joulumyyjäisten kautta kaupungille lounaalle ja illalla tuttujen tupareihin. Tavallinen lauantai ilman syvällisempiä pohdintoja, kiitos.

Raikastavia tuulahduksia

Mopoilin asioilla, näin kaikenlaista. Harmaata ja pöyristyttävää optimismia. En minä näistä maisemista välitä vaikka mielenkiintoisia tapahtumia täynnä onkin. Tarkalleen en osaa sanoa missä eniten viihtyisin. Onneksi, sillä silloin tulisi pakonomainen tarve päästä juuri sinne!




Mutta myönnettäköön hinku hypätä kalenterissa kolme viikkoa eteenpäin tuntui välttämättömältä toimenpiteeltä nämä kuvat mökkirannastamme nähdessäni. Uuden tönön rakentamista säännöllisesti seuraava lanko oli dokumentoinut puurakenteiden ja tuulensuojalevyjen lisäksi myös maisemaa. Oi oi oi. Kiitos hänelle. On siellä vaan hienoa!

Sininen on niin puhdas. Tuuli lempeä. Eikä hurinaa tai hölinää missään.

Kiirettä?

Tänään on ilmeisesti kiireinen päivä. Aamupäivällä minun kiinanopettaja jätti ilmaantumatta ja iltapäivällä kuopuksen viuluopettajaa ei näkynyt tahi kuulunut. Sama meno melkein jatkui illalla keskimmäisen piano-opettajan saapuessa 40 minuttia myöhässä. No, hänelle se annattakoon anteeksi kun on viimeisillään raskaana.

Minun arkeni on pienistä palasista koottu, kaikella on aikansa ja paikkansa. Siinä on hankalaa pitää rytmistä kiinni jos muut alkavat liikaa sooloilla. Onneksi kansainvälisiin taiteilijakavereihin voi luottaa. He tulevat tunnollisesti tapaamisiimme, kuten tänään. Ehkä kyse on priorisoinnistakin. Ollaan ymmärretty jotain tärkeää: Kurinalaisuus ja säännöllisyys ovat perusedellytyksiä luovuudelle. Rytmissä on pysyttävä jotta syntyy tuloksia. Sen kun vielä saisi paukutettua näille meidän perheen opettajille...

Työ tarjolla

Olen jo viikon yrittänyt saada näyttelyaineistoa kokoon. Hah, ajatukset vain harhailevat kaikkialla muualla, keksin kaikenlaisia muita kuvasarjoja, mitä oikeastaan nyt kaipaan, koska en ihan tiedä mihin rajan vetäisin. Liityyvätkö esimerkiksi bambukuvat taloteemaan? Ei ilmeisesti.

Oikeastaan tarvitisisin managerin. Sellaisen joka kertoisi milloin ja missä tarvitaan millaisia kuvia, hän hoitaisi kaupat ja hankkisi painot ja ilmoitukset lehtiin ja kaiken. Minä vain tekisin näitä sarjoja ja kuvaisin lisää, sommittelisin ja muokkaisin. Että sellainen työ olisi nyt tarjolla! Oikeasti. Työajat joustavat ja provikkapalkka. Voisiko joku kertoa onko tällaisia ihmeihmisiä olemassakaan?