Lehtipalstalta poimittua

"Hyvä lukija. Olen 11-vuotias ja minulla on kaksi todella ärsyttävää pikkusiskoa. Etenkin 8-vuotias on tosi hankala. Loppuuko tämä millonkaan, tämä pikkusiskon ärsyttävyys? Voinko kuvitella koskaan sietäväni häntä, tai jopa ystävystyä hänen kanssaan? Nimim. Vilijonkan esikoinen"


"Minulla on niin taitava ja kaunis isosisko, haluaisin olla kuin hän. Hänen hiuksensa ovat paksummat, hän osaa koulussa enemmän ja hänellä on kiehtovia isoja ystäviä, joilla on jopa ihania alusvaatteita! Myös pikkusiskoni on yleensä kiva, mikäli leikkii juuri minun tahtoni mukaisesti. Mutta kuitenkin minulla on jatkuvaa riitaa molempien siskojeni kanssa. Miksi? Enhän minä tee mitään väärää. Nimim. Vilijonkan keskimmäinen"


"Haluan leikkiä isosiskojeni kanssa aamusta iltaan, aina ja ikuisesti, ilman välitunteja. Usein en ymmärrä mitä he tarkoittavat, mutta mukaan haluan, kaikkeen mitä he tekevät. Olenhan jo iso, näin (viisi sormea pystyssä). Aivan kummallista, että he yöpyvät ystävillään, mikseivät aina minun kanssani. Haluan isosiskon luokseni. Nimim. Vilijonkan kuopus."

Näitä ihmettelee Vilijonkka, ainoa lapsi.

Ugh!

Menin sitten tiedustelemaan kuopukselta minkä teeman haluaisi 5-vuotis syntymäpäiväjuhliinsa. "Indiaani, ruskea vaate, sitten keltainen teltta ja minä istun näin (jalat ristissä) ja vastaanotan vieraat Ugh." Kuulostaa hyvältä, mutta tänään täytyykin ommella rivakasti, sillä konetta ei ole ja kemut on jo huomenna.




Onneksi kuopus hoiti itse helmikirjonnan.



Ja oli varsin tyytyväinen lopputulokseen. Minulla mekkotehtailu jatkuu vielä tovin, sillä isosiskotkin haluavat intiaaniasunsa, vaan ovat ompelemiseen liian kiireisiä pikkuserkun kanssa leikkiessä. Mutta mikäs tässä, radio soi ja meri peilaa mainiota työskentelyvaloa.

Ei hattu päässä pysynyt

Jestanpoo (niinköhän se kirjoitetaan?) mikä päivä. Yksi kesään sijoittuvista asioiden- ja terveydenhoitopäivistä oli eilen. Sovittuja tapaamisia neljässä eri osoitteessa 11.00, 11.15, 11.45, 12.00, 12.30, 13.30, 15.00 sekä 16.00.




Viimeiseksi oli reippaan perheen palkitsemisvuoro: huvipuistotapaaminen serkkujen kanssa! Päivän hurja meno vain yltyi ja oikeasti luulin lentäväni penkistä. Samalla silmäni etsivät lahoa vanhan talon omistajan kotkansilmien tavoin. Hyi että, ja kaikki vallan vapaaehtoisesti.


Tänään saisi olla hieman tasaisempaa. Toivoa onneksi on.

Hissuksiin

Hiljainen päivä, vaihteeksi mahtavaa elää ilman kelloa.

Pinaattikeitto sulaa kattilassa ja lapset piirtävät metsän enkeleitä ja "tuolla ylhäällä" asuvaa kuningasparia. Yksi sentään jaksaa riehua pusikossa ystävättären kanssa.

Sen verran täytyy kuitenkin tarkailla, että muistamme mennä vierailulle viideltä.

Voi hyvät hyssykät

Menen Taideteollisen korkeakoulun yhteydessä olevaan taidetarvikeliikkeeseen. Nykyisin kiinalaisten pyörittämässä putiikissa on kovin hämärää, liian pimeää ostoksia suorittaakseen. Säästävät sähkölaskussa, pihejä kun ovat koko kansa. Jatkan tyhjin käsin keskustaan.

Kaupungilla kahvilassa ystävättäreni yrittää iskeä vanhaa lääkärituttuani. Minua ihmetyttää, mutta rohkaisen silti mieleni, lähestyn heitä, haluan kysyä neuvoa vanhalta tutulta, että kannattaisiko minun tosiaan vaihtaa alaa ja ryhtyä teologiksi. Ja haittaakohan kouluaikoina ortodoksiseen uskonnon opetukseen osallistumiseni, jos nyt ryhtyisinkin luterilaiseksi papiksi.

Mistä ihmeestä nämä unet oikein tulevat??? Ihmetyttää.



Päiväsaikaan näen unta Porvoon talomme maalausurakan valmistumisesta. Näen sieluni silmin uuden raikkaan maalipinnan vaikutuksen, se on hyvä. Pari viikkoa vielä pitäisi malttaa odottaa valmista, oi oi.

Kesän mainiot kekkerit

Eilen (ja vielä aikaisin tänään) oli kesäjuhlat. Ystäväpiirillä järjestimme ne vallan vain aikuisille, kesän ja ystävyyden kunniaksi, päästäksemme itsekin kunnon pirskeisiin. Hieman hääjuhlatyyliä, mutta ilman kankeita mummeleita tai pakollisia kumminkaimoja. Juhlapaikka huokui palokunnantalon henkeä ja historiaa jokaisessa nurkassaan, lisäksi sisustimme kaislarannan aurinkotuoleineen sekä mustikkamättäät rauhoittumisen hetkiä ajatellen.



Vaikken minä ainakaan pahemmin rauhoittumaa haikaillut, sillä Jerry B. piti huolen menojalan rankasta vipattamisesta. Huh, tulipa tanssittua ja naurettua.

Olipa mukavat kekkerit. Onneksi kesä riittää juhlien syyksi!

Kesäyössä

Meidän ystävät asuvat saaressa. Sinne mennään lautalla ja meille mannerasukkaille se on joka kerta hieman eksoottista. (Kuopus aamutohinoiden keskellä kyseli myös, että lennetäänkö sinne. Ei sentään.)


Vaikka kuinka ajoissa päivällä menisimme tapaamaan ystäviämme ajoittuu kotiinpaluuu aina alkuyöhön.


Mutta myöhäisessä lähdössä on puolensa! Mikä ihanuus onkaan suomalainen raikas meriyö, niin kesällä kuin talvellakin. Mitkä värit ja tunnelmat, ne nytkäyttävät sydäntä joka kerta.


Muistakaa käydä tervehtimässä kaukaisia ystäviänne, saatte kokea myös kesäyön ihmeen!

Kesäkodin keittiötä voisin kuvailla monin kielteisin superlatiivein, mutten jaksa. Sillä löytyy yksi myönteinenkin superlatiivi: maailman ihanin perunanpesupaikka. Tästä pidän, kun pyllistän kohti horisonttia, aallot juoksuttavat perunoita ees taas, ees taas, hiekka kämmenissä hiertää mullat irti ja kattila täytyy nopeasti puhtaista pikkuruisista perunoista.

Jopa aurinko hemmottelee pesijää.

Puuhamaa

Kesäkotimme rannan tuntumaan on muuttanut kahvila, hieno sellainen.


Tarjolla ainoastaan lähiruokaa ja tilata saa mitä vain!


Luovuus on kunniassa tässä fuusiokeittiössä, chateau briandit ja panna cotat tarjoillaan uudessa muodossa. Harvoin tapaa yhtä tyytyväisiä työntekijöitä.


Kahvilassa ei indektiohelloilla hienostella, siellä ymmärretään että vanhassa vara parempi.


Estetiikkaa arvostetaan, niin tarjoomuksien asettelussa kuin tarjoilijoiden ulkonäössäkin.

Olen aika onnellinen, että saimme ostaa kaksi vuotta sitten mökin, jossa "kaikki" tuli mukana, niin kammat kuin kattilatkin, minulle retropyyhkeitä, lapsille kesäkeittiö ja miehelle projektia. Huomenna touhut taas jatkuvat.

Pelin henki

Viimeistään tässä keski-iän kynnyksellä alkaa paljastua, millaisia kortteja ystävätkin ovat peliin nimeltä elämä saaneet. Pelimenestykseensä voi toki paljon itsekin vaikuttaa, mutta toisinaan ei mitenkään.


Ystäväpiirissä on viimeisen kuukauden aikana peli on saanut ikäviä piirteitä, heille on jaettu kortteja, joita kukaan ei haluaisi; tauteja jotka vaativat solumyrkkyhoitoja, pienen lapsen kärsimystä, sairaus joka ajanmittaa riuduttaa ihmisen liikuntakyvyttömäksi... On olo, kuin tämä olisi alkua vain, mitkä seuraavan siirron seuraamukset ovat?


Yhdessä jatkamme peliä eteenpäin, kunpa vain osaisin olla hyvä pelikumppani!