Tyst!

Hiljainen aamu. On aavemaisen tyhjää, linnutkaan eivät ilmianna itseään.


Edellispäivien vauhti ovat muisto vain, jossain tarkkasilmäinen näkee merkkejä tapahtumista, tuulesta ja seurasta.


Tyhjyyden keskeltä alkaa erottaa elämää, sillä kanttarellit kasvavat kohisten.


Luonnon pienet eivät ole levänneet tänäänkään. Mökin ympäristössä on useita uusia verkkoja.

Meidän akut alkavat olla ladatut.

Vauhdikasta elämää

Asuimme kolme ja puoli vuotta metromatkan päässä Pariisin Disneylandistä. Emme sinne ennättäneet...


Linnanmäelle sentään pääsimme, eilen, kauniina kesäiltana. Vauhtia, menoa, sokerihumalaa, vemputusta ja pyörimistä. Ylenantaminen oli melko lähellä, vaikka minä kuljinkin kuopuksen matkassa.


Mutta mikään ei vetänyt vertoja tämänaamuiselle. Minulle tuotiin maitokahvi laulun kera vuoteeseen. Hetken kuluttua kuopus päättää nousta pois, ottaa tukea yöpöytänä toimivasta kukkapöydästä, jolta tarjotin kippaa mehuineen, lautasineen, kahveineen hänen päälleen. Huutoa, säikähdystä, ryntäämistä rantasaunalle, vartti viileää vettä päälle, perheelle vaatteet päälle, hytisevä lapsi autoon ja ylinopeutta sairaalaan tarkistukseen.

Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Onnittelijat olivat sen verran olleet liikkeissään rauhallisia, että kahvi oli jo riittävästi jäähtynyt. Lintsi kalpenee aamun adrenaliinin rinnalla.

Hahmoja vuosien takaa / Childhood memories from the box

Kävin autotallissa, jossa eräs kaaosmainen läjä omaisuuttamme asustaa. Takahyllyltä osui silmiini pahvilaatikko, jossa luki "nallet, autot, partiohuivit, t-paidat". Lupaavaa, avasin ja aivan ensimmäiseksi syliini hyppäsi Apuna! Uskollinen ystäväni, partioleireillä ja kielikursseilla, ties missä. Viimeiset kymmenen vuotta on reppana ollut hyljättynä, mutta ajattelin parantaa tilannetta. Liittyköön pikkanen mökin sekavaan apinalaumaan. Viihtynee varmasti.

Apuna on muuten poika, vaikka Alva väittikin toisin!


Samaisesta aarrelaatikosta ilmestyivät Mr. Vilijonkan ja minun nallet. Yhdessä ovat jakaneet viimeiset vuodet pimeydessä, mutta suon heillekin hieman päivänvaloa, sen he ovat ansainneet. Muuttuisimmekohan mekin noin seesteisiksi ajan myötä? Aina voi yrittää!

Odottamista / Waiting for returning home

Illalla ystävä oli käymässä. Söimme sinnikkäästi rannalla, mutta jälkiruoalle oli jo siirryttävä sisään. Syksy on todellakin saapunut.


Yritämme nauttia jäljellä olevista hitaista aamuista, hieman hupsutella, rakentaa jalkatornia, yrittää puhutella toisiamme toisilla nimillä. Haikealta kuitenkin tuntuu muiden aloittaessa jo kouluvuoden. Olisiko sittenkin pitänyt palata kotiin Pekingiin aikaisemmin, täällähän tuuli riepottaa pyykit irti naruilta ja lapset puhuvat kaihoisasti kodista. Onneksi on odotettavissa vielä ainakin yhdet juhlat ennen paluuta, puolitoista viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä.

----------

Autumn is here, it really is. Candle light, windy nights, children missing home, that all tells about it. Only 1,5 weeks left in Finland and then we return to Beijing. It will be interesting to see what a mess is waiting for us.

Family hairdresser, who me?

Puoli tuntia ennen tätä hetkeä suustani pääsi paha sana taistellessani itsepäisten hiuksien kanssa. Tässä vaiheessa, muiden vieraiden saapuessa, olivat lapset (edelleen) puhtaita ja puettuja, omatkin vaatteet päällä ja pakkelit huiskittu.




Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Tiedän millaista on värkätä jokseenkin tavallista nutturaa juhlavampaa sykkyrää kiireessä, hermostuneena, epäluottamuslauseiden saattelemana kolmelle heiluvalla heinämiehelle.


Vaan mitäpä ei ihminen tekisi juhlistaakseen tärkeää perhetapahtumaa. Hyvin meni juhla, he saivat toisensa.

Kukin tyylillään / Wedding

Tänään on kesän toiset häät. Perhepiirissä, anoppilan pihalla, omenapuun alla. Keskimmäinen odottaa malttamattomana "pienen morsiusneidon" tehtäväänsä. Äiti tässä hermoilee saako aikaiseksi juuri oikeanlaisia kampauksia tyttärille, toiveet ovat kovin haastavia. Itsellä riittää vahalla kohentaminen.

Aika juhlia! / Partytime!

Buddhakin vallan intoutuu tunnelmasta.


Hyväntuulista askartelua pitkin päivää.


Uusien lyhtyjen kehittelyä.


Riittävästi syötävää.


Veljesten ja perheiden rapujuhla, nuorimmaisen pariskunnan "polttari-ilta", hauskaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Elokuu on on ihana, paljon syitä juhlia!

Luonnonilmiö

Minulle on koulussa muinoin päähän taottu vuoroveden olevan ainoastaan suurten merien ilmiö. Eilen illalla meni koulumaantieto vallan uusiksi, sillä Suomenlahti oli laskuvesitunnelmissa. Tai sitten joku oli varastanut veden, aurinkohan on pöllitty jo ajat sitten. Poliisiasia?


Tällaisia vedenkarkaamiskuvia pruukataan näpsiä ranskalaisten pikkukaupunkien rannoilta -nyt myös Suomesta. Maailma kansainvälistyy, jopa Porvoon maaseutu.


Lapsiystävällinen ranta oli muuttunut entistä turvallisemmaksi... En varsinaisesti valita sillä hukkumisvaara oli lähes olematon.


Loppukevennykseksi yksityiskohta vanhasta kaupungista: Galleria 12 Jokikadulla - huussitaidetta hienostuneimmillaan. Taidetta kotiin 12 eurolla! Kannattaisiko tulla kauempaakin?

Cillan onnenpäivä / Cilla's birthday

Hän osaa laskea hieman, on yritystä hillitä itseään, pinnistelee ymmärtääkseen ajan, harjoittelee toisten ymmärtämistä.


Hän elää tässä hetkessä, eläytyy täysillä, osoittaa viipymättä tunteensa, on iloinen ja vallaton.


Kuopus täytti tänään neljä vuotta! Kuinka onnellinen olenkaan jo niin suuresta nuorimmaisesta. Ja sankaritar itse oli niin onnellisen oloinen tyttö koko päivän. Nappiin meni.

Kuuaurinko

Siinä SE nyt on! Onneksi annoppi soitti ja muistutti tapahtumasta, muuten olisimme vain hääränneet muita juttuja. Ihan sellainen olo kuin olisimme ajan hermolla, jaksoimme seurata auringonpimennystä peräti kymmenen minuuttia!