Vastentahtoisesti kristinoppileirille lähtenyt esikoinen palasi kotiin iloa täynnä. Päätösliturgian jälkeiseen juhlintaan oli siis monta syytä!
Bataattikeiton ja sacherin välissä tönötimme kukin vuorollamme varvikossa suloisen tyttären kanssa. Illan tullen hyppäsi hän bussiin Helsingin kotiamme kohti, jonne kerääntyi yöksi peräti kymmenen uutta ystävää "jatkokriparille".
Leirin aikana edeltäneellä viikkolla ahkeroimme täällä maalla monta tehtävälappua. Mutta aivan parhaasta tapahtumasta ei muistilappua edes osattu raapustaa: esikoinen sai vihdoin suomalaisia ystäviä!
No vihdoinkin ne suomalaispenskat tajusivat, miten tuo teidän tyttö rikastaa heidänkin elämäänsä! Hieno juttu!
ReplyDeleteAllu, olet hauska, hih, suomalaispenskat... Ehkä meidänkin esikoinen hyväksyttiin joukkoon siksikin hyvin, kun joukossa oli useita muita kulttuuriselta ja/tai etniseltä taustaltaan kansainvälisiä nuoria (vai mites tämän nyt sivistyneesti ilmaisisin), kuten ortodoksinuorista kuvitella saattaa.
ReplyDeleteIhanaa! ystäviä!
ReplyDeleteJa hihkun myös näitä kuvia. Ilahduin kun ovat erilaisia.
Piilomajan Kati
Mahtavaa, että leriiltä löytyi tytölle suomalaisia kavereita! Ja todellakin hyviä kuvia.
ReplyDeleteMuuten, nyt vasta, 36-vuoden kypsässä iässä, minulle tästä kirjoituksestasi selvisi mistä sana ripari on lyhennetty. Minulta on uskonnottomana jäänyt itseltäni leirit käymättä enkä jotenkin ole koskaan tullut miettineeksi, että mihin "ripari" oikein viittaa. Kristinoppileiri kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta ja vakavammalta kuin lyhenteensä!
Vai onko vain ortodokseilla kristinoppikoulu ja luterilainen vastineensa on tylsä rippikoulu? Oli miten oli, oppia ikä kaikki. Kristinoppikoulu kuulostaa joka tapauksessa mielenkiintoisemmalta kuin riparit tai rippikoulut.
ReplyDeleteKati, niin onkii, ihanaa. Toivottavasti jatkuu yhtä hyvin. Ja kuka niitä ikuisia hymykuvia jaksaisi katsella :)
ReplyDeleteKata, nyt en yhtään tiedä minäkään, mutta hetkisen ajateltuani kuvittelen sanan ripari tulevan ripittäytymisestä, että kun luterilaiset leirinsä päätyttyä ensimmäisen kerran ripittäytyvät papille (?)ennen ensimmäistä ehtoollistaan. Korjatkaa joku jos tiedätte! Kristinoppileiri tulee taas siis suoraan kristinoppileiristä, hehe. Meillähän jo kasteen yhteydessä voidellaan mirhalla ja otetaan seurakunnan jäseneksi eli leiri on vain sellainen mukava tapa tavata muita ortodoksinuoria, saada kerrankin hieman käytännönläheisempää uskonnonopetusta kouluopetuksen lisäksi ja ainakin minun leirillä muinoin opeteltiin jonkinkin verran karjalan kieltä ja lauluja. Saavatpa ortodoksinuoretki leirinsä kuten luterilaiset riparinsa ja uskonnottomat prometeus-leirinsä. Ja nyt meillä esikoisen leirin jälkeen juhlittiin ehkä eniten lapsen kasvua jo melkein aikuiseksi, hyvää leirikokemusta ja täten myös lapsen sisukasta ujuttautumista suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi!
Oi, olen tosi onnellinen tyttärenne ja teidän puolestanne! Oliko tytär kansainvälisellä riparilla? Hesarissa oli muistaakseni ihan hiljattain juttua sellaisesta, jossa oli mukana paljon esim. paluumuuttajia sekä ulkosuomalaisia.
ReplyDeleteKaisa, tämä oli ihan kotiseurakunnan oma leiri. Ei taitaisi ortodoksinuoria riittää ihan omaksi kansainväliseksi leiriksi. Ja nyt tärkeää oli myös saada nimenomaan täällä jatkossakin olevia uusia ystäviä, maailmalta niitä on jo entuudestaan, niitä joiden kanssa skypetellään pitkin öitä ja ikävöidään...
DeleteIhan tosi onnellinen olen esikoisesi puolesta!!
ReplyDeleteMerja, jepu jepu!
DeletePitkästä aikaa Vilijonkan blogissa, jotenkin en opi muistamaan, että kirjoitat tätä Suomestakin käsin. Ihana kuulla, että nyt ne suomalaiset ystävät löytyivät! Huippujuttu!
ReplyDelete