Ja sen sisältä muistoja yhdeksän vuoden takaa, jolloin keskimmäinen oli juuri 3,5-vuotiaana aloittanut koulu-uransa Pariisin ruotsalaisen koulun päiväkodissa. Hänellä oli siellä kuvien taakse kirjoitettujen kuvatekstien mukaan monia kavereita:
Yhdellä sentään näytti olleen myös jalat ja hiuksiakin...
Ihanaa löytää tuollainen mainio kansio, joka on vuosia lojunut unohdettuna ja hukattuna nuottipahvilaatikossa. Siellä olivat myös vuosien takaiset joulupukinkirjeet, onnittelukortit sekä sukulaisten ja vanhan hoitotädin perinteiset (!) kirjeet Pariisiin. Olipa muutama monsieurinkin työmatkoiltaan minulle kirjoittama kirje. Oi niitä aikoja!
Liikuttavaa:)
ReplyDeleteMeilläkin on tuollainen kansio, sitä sanotaan Tiikerikansioksi, kun suuren kuoren kyljessä on maalattu tiikeri, lapsen maalaama.
Vesiväreillä tehty muotokuva voisi olla minun tekemäni! Tutkin tarkkaan pensselin jälkeä, ja teen samoin, samoin liikkein, samanmoisin vedoin. Hassua.
Paitsi, etten ole koskaan osannut näköistä...
Ihanaa että tuollaisia on säästetty. Minulta ei ole valitettavasti säilynyt ihan varhaisimpia piirustuksia, mutta koulusta lähtien aika hyvin kaikenlaista. Niitä on hauskaa jälkikäteen selailla ja naureskella :P
ReplyDeleteIhana! Nuo on aarteita. Olen itse yrittänyt kerätä jokaiselle lapselle omaan laatikkoon noita muistoja. Ainakin jotain säilyy, joka on ihme minulle, joka olen niin huithapeli arkistoinnissa.
ReplyDelete