Juhla on aina ihana syy saada asioita kuntoon.
Kuurasin ja sisustin vanhan mökin tuvan varastomoodista kohtuullisen sivistyneeksi vierashuoneeksi. Samalla tuli purettua viiden vuoden takaisen Ranskan muuttokuorman viimeiset pahvit ruokapöydän ympäriltä!
Surkuharmoni haettiin varastosta huvilaan raikaamaan juhannusvirsiä ja 70-luvun hittejä, juhannusaattoillallisen ohessa valmistui lippukin salkoon.
Näillä mennään tämä kesä.
Päässä pyörivät monet kysymykset. Onko tämä nyt tosiaan tätä Suomessa asuvan suomalaisen elämää? Lamaannunko ja menetänkö luovuuteni pyrkiessäni noudattamaan kaikkia näitä maan kirjoittamattomia sääntöjä ja oikeita lakeja? Loma? Oikeastaan en tunne olevani edes lomalla, koska ennätin tehdä töitä vain kuukauden ennen koulujen sulkemista ja tämä nyt rullaava on tavallista kotiäidin arkea, jota melkein vuosikymmen tuli maailmalla pyöritettyä: kaksi lämmintä ateriaa pitäisi päivässä loihtia ja pyrkiä pitämään lapset kutakuinkin aktiivisina, puhtaina ja terveinä.
------
Päivän lasten laukomat kysymykset:
Mitä on yleisurheilu?
Miksi lapsille valmistetaan vain rumia ja räikeitä bikinejä?
Toisitko kaupasta keittiösuklaata?
Mää niin tykkään tästä postauksesta.
ReplyDeleteEnsinnäkin: vaikuttaa kivalta menolta tuo kuvailemasti.
Toisekseen: tuo pohdinta. En ole edes muuttanut Suomeen eli en ole siinä mielessä samassa tilanteessa mutta ihan kuin olisit kirjoittanut jotakin mikä on päässäni käynyt.
Piilomajassa, tästä tuli jotenkin sydämessä muhineita ajatuksia paljastava postaus. Rehellinen, vaikken muutenkaan täällä satuja kirjoittele.
ReplyDeleteMeno on tosiaan kivaa. Jotekin noissa järjestely- ja sisustuspuuhissa on sitä jotain, mistä tykkään kamalasti.
Suomeen muutosta olemme edelleen pöllämystyneitä. Se oli oikea ratkaisu juuri nyt, mutta yllättävän erilaista täällä on! Kovin hiljaista, sosiaalisuus vaatimatonta, spontaaniutta hyvin vähän. Kovin tuntuu olevan kaikilla kiire. Rehellisyyden nimissä ja ulkovuotesi määrän muistaen sanoisin varoittavan sanan jos paluumuuttoa ikinä suunnitelisit!
Ymmärrän mitä sanot (tästä varoittavasta sanasta).
ReplyDeleteTiedän sen itsekin.
En ole suunnitellut paluuta. Ajattelen vain niin että sittenhän sen näkee tuleeko sellainen joskus eteen, että se olisi paras vaihtoehto.
Mutta en hinkua Suomeen.
KAti
Olisi hirvean kivaa kuulla ajatuksia paluumuutosta enemmankin (yha) - varsinkin nyt kun paluusta on jo vahan pidempaan. Ma vuoroin hingun, vuoroin pelkaan joskus mahdollisesti tapahtuvaa paluuta. Erityisesti toi kiire ja spontaniuden puute arveluttavat jo etukateen, vaikka meilla ei edes (ainakaan viela) ole takana vasta kuin reilut 6 vuotta.
ReplyDeleteUpea vierasmaja houkutteli heti tekemään varausta, mutta luettuani jatkon päätinkin olla varaamatta. Mökkivierailulle tunkevien sukulaisten viihdyttäminen ei välttämättä ole kaipauslistalla päällimmäisenä. :) Olemme kuitenkin Kristiinan kanssa menossa Söderskäriin veneretkelle 19.7. ja viivymme Porvoossa sunnuntaihin asti. Jos olette paikalla, niin olisi kiva tavata vaikka jossain kivassa porvoolaisessa kahvilassa!
ReplyDeleteMukavaa, kun "ilmaannuit" taas juttuinesi. Päivästä toiseen olen vieraillut blogillasi, että josko nyt... Iloitsen suuresti paluustasi. Minulla on kaksi valokuvatauluasi seinällä; kiinalaiset hymyilevät, lähes hampaattomat Nainen ja Mies. Ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Mutkan kautta lahjaksi saatu. Ihanat :-).
ReplyDeleteMina muutan SUomeen 3 viikon kuluttua 6 Australiassa asutun vuoden jalkeen. Luulen tietavani JO, mita tarkoitat. Mina olen innoissani paluusta ja se tuntuu joka solulla oikealta ratkaisulta. On aika. Meidan perheelleme. Mutta olen jo "esituntenut" tuon tapaisia juttuja... etta on erilaista kuitenkin... loytyy varmaan jotain, mita juuri kaipasi, mutta johonkin ei enaa yhtaan samastu. Mieheni on ollut siella jo 2 kk ja han sanoi, tta mielestaan siella on se joku, josta olemme puhuneet ja jota olemme kaivanneet, mutta samalla kaikki asiat ja ihmiset tuntuvat kovin erilaisilta kuin itse on nyt. =D
ReplyDelete<3 Nina
Emppa, sattuipas, juuri mutama päivä sitten mietin, että mitähän sinulle kuuluu, mutten vielä ennättänyt blogiisi - olen pyörinyt nyt hetken jonkinlaisesssa antiblogistaniapyörteessä. Hieman lisää näitä sosiaalisen elämän haasteita täällä pohdituani luulen nimenomaan meidän muuttuneen. Täällä ihmisillä on harrastukset ja hyväksi toteamansa rutiinit, joita ei sovi sörkkiä. Meidän poppoo taas elää enemmän hetkessä. katsoo mieluimmin vasta aamulla mistä tuulee ja tekee päätökset sen mukaan. Minulle on vaikeaa luvata, että kuuden viikon päästä sunnuntaina klo 16.48 olisi mukavaa mennä piknikille tms.
ReplyDeleteTämä blogi on vuosia ollut tärkeä avautumis- ja muistiinmerkitsemiskanava, mutta erityisesti nyt kun olen palannut suomalaiseen kouluelämään tuntuu monet aiheet hieman arkaluontoisilta täällä "julkisesti" pohdittaviksi. Etenkin kun en ole pitänyt perhettäni anonyyminä.
Kimmo, en stressaa vieraista, kyllä vierasmökkiin saa mieluusti tulla! Ilman muuta tavataan tuolloin, vähintään jossain kahvilassa. Soittele!
Anonyymi, ai kun tuntuu mukavalta olla odotettu! Kiitos sanoistasi. Se hymyilevä vanhussarja on kyllä omastanikin mielestä yksi parhaista mitä Kiinan vuosina tuli tehtyä. Niitä leveästi kymyileviä vanhuksia taitaa olla kaikkinensa kymmenkunta. Juuri sellaisena haluaisin Kiinan muistaa!
Nina, Tervetuloa, kyllä täällä hengissä pysyy :) Olet selvästi jo pitkällä paluumuuton psykologisessa valmistautumisessa. Meillä oli taas niin, että minä tulin kahden lapsen kanssa Suomeen kaksi ja puoli kuukautta ennen miestä ja kolmatta lasta. Muistan kuinka he aina kyselivät skypessä, että millaista siellä nyt sitten on, miten oikein sujuu. He saivat ehkä sellaisen pehmeän saapumisen.
No minä en ole edes muuttanut Suomesta pois, mutta pohdin silti samoja.
ReplyDeletePelkän matkan jälkeen, on ollut asettumista. Heti seuraavana päivänä ulkomaanreissusta tultuani istuin maalaisbussissa ja viereeni osui mummo, joka piti koko matkan monologia millainen lottovoitto on syntyä Suomeen ja kuinka näin kaunista kesää ei ole missään muualla, tai kaunista ylipäätäänkään. Minä katselin kuunnellessani kaikkia niitä peltomarketteja ja autotaloja ja tuumailin, että joo-o...
Puolensa ja puolensa kaikessa.
Meno kivaa siellä teillä, totta vieköön! Mutta teiltä se taittuukin, tuollainen hyväntuulinen helppous, turhat mutkat sileiksi ja jos mutkia on, niissä pohditaan filosofisia. Diggaan teidän perhettä:)
Liivia, terve, mäkin diggaan teitä! Lottovoittojuttu oli asiaa ehkä joskus 70-luvulla, mutta nyt en usko siihen enää. Suomi on sittemmin purkanut ympäristöstä herttaisuuden juuri noiden automarkettien tieltä ja ei maisemallisesti ainakaan taajamissa poikkea muista teollisuusmaista. Ja mikä on syynä kaikkeen nuorison pahoinvointiin ja huonokäytöksisyyteen? Se lottovoittoko? Myötähäpeä tuli tutuksi tunteeksi toukokuussa tuolla peruskoulussa työskennellessä...
ReplyDelete