Monday, May 7, 2012
Firenzen syndrooma
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Henki tuntui pian salpaantuvan, huimasi hieman, kädet vapisivat. Kaikki nämä värit, muodot, tuoksut ja materiaalit tuntuivat olevan ensimmäisenä aamuna melkein liikaa. Onneksi viilipyttymieheni veti minut takaisin maanpinnalle sanomalla, ettei tämä nyt "niin" ihmeellistä ole ja pystyimme hourulakäynnin sijaan jatkamaan turistin matkaa.
Mutta silti jäin epäilemään päätyneeni viideksi päiväksi elokuvaan. Tai vähintään teatterikatsomoon, jossa minulle esitettiin Nykypäivän Japani -näytelmää. Sen niminen oli myös kirja, jonka Japanin suurlähetystö minulle vuonna 1982 lähetti.
About Me
- Vilijonkka
- Helsinki, Suomi, Finland
- Kuvataideopettaja, kolmen tyttären äiti, rempparouva. Sielultaan edelleen ulkosuomalainen, virallisesti helsinkiläinen.
Blog Archive
Kävijöitä
Yhteensä:
Tänään:
Upeita yksityiskohtia olet ikuistanut. Niin kaunista tuo estetiikka!
ReplyDeleteHurmioitumisen tunne, "Stendhalin syndrooma" on ihanaa!
Aivan huikeeta lukea juttuja ja nähdä toisten ottamia kuvia täältä. Itse kun ei enää "ehdi" kaikkea sillä oikealla silmällä katsoa :) Ihanaa kun viihdyitte!!
ReplyDeleteOtsikon ihana vertaus on kuin piste Ii:n päälle. Jospa jonakin päivänä minäkin tuonne. Firenze on saanut minut "hourulan partaalle" lukuisia kertoja paikan päällä, kirjoissa, muiden kertomuksissa - ja taas sinne täytyy päästä.
ReplyDeleteMiksi se on Firenzen syndrooma? Minä en myynyt itseäni sinne, mutta Sienassa sukat pyörivät jaloissa. Tykkäsin hurjasti.
ReplyDeleteYmmärrän kyllä syndroomasi, onhan Japani varmasti ihan oma lukunsa matkaajan kirjassa.
Ihania kuvia!
ReplyDeleteHitzu, Stendalin syndroomahan se oikeasti tosiaan on. Vaikka jos se ihan ihan oikeasti tulisi, niin kurjahan se olisi.
ReplyDeleteUusi Aamu, eikö tosiaan ole jännä juttu kuinka sitä sokeutuu lähiympäristönsä erityisyydelle. Tämän reissun jälkeen näen omat ympyräni taas uudessa valossa. Pienet matkat tekevät hyvää!
Anonymous, olehan varovainen! Vaan voisiko kuitenkin käydä niin, että vähitellen siedättyisit kauneuteen?
Mine, Wikipedian mukaan siellä ne ihmiset kauneudesta eniten sairastuvat. Tai ehkä ne siellä sairastuneet hakeutuvat herkemmin hoitoon kuin esimerkiksi muissa taideaarrepaikoissa? Mikä sai Sienassa sukkasi pyörimään?
Minna, kiitos! Vaan olihan tuo paikkakin varsin ihana kuvattava.
En tiedä tarvitsenko mitään tiettyjä asioita, jotta ihastun. Se on ennemminkin varmaan kiinni hyvistä aineksista noin 40% ja 60% omasta mielentilasta. Siennassa vain kaikki loksahti paikoilleen:). Siitä kirjoitankin sitten seuraavassa Autolla Euroopassa- kirjoituksessani. Kunhan sinne asti ehdin.
ReplyDeleteOnnea on oma viilipyttymies. Onneksi minullakin on sellainen. Muuten lähtisi järki tuon tuosta, kun koen niin voimakkaasti tunteella monia asioita. :)
ReplyDeleteOnpas fiiniä! Kyllä meidän kelpaa kun meillä on nämä maanpinnalle tömpsäyttävät puolisot!
ReplyDeleteOnpas fiiniä! Kyllä meidän kelpaa kun meillä on nämä maanpinnalle tömpsäyttävät puolisot!
ReplyDelete