Tuomio

Heitä ei ole huolittu mukaan viimeiseen viiteen vuoteen. Heidät nostetaan syrjään oitis jos kohdalle osuvat. Heidän katoamistaan ei huomaisi kukaan. Juuri äsken heitä kuvailtiin: tylsiä, nakuja, rumia, vanhanaikaisia. "Äiti, me olemme moderneja lapsia" analysoi esikoinen!


Taidanpa ottaa heidät takaisin aarrelaatikkooni, kenties jonain kauniina päivänä he saavat päälleen vaatteet ja arvoisensa kohtelun. En uskaltanut kysyä lapsiltani, että olenko minäkin ihan vanhanaikainen, kun pidän näistä pienistä olennoista.

Puukkoterapiaa

Tämä on kotiäitien kaikista terapiamuodoista älyttömin, mutta toisinaan siihen sorrun. Etenkin kun Alva, perheen perinteiden mukaisesti, sai hiljan 6-vuotissyntymäpäivälahjaksi ikioman puukon. Pitihän minunkin päästä sitä kokeilemaan!


Harva asia on hienompi kuin käsin terotettu värikynärivistö. Äläkä naura siellä, jollain minunkin on päiväni täytettävä, meillä kun ei leivota ja kaupasta saa ihan hyvää tomaattisoppaa valmiina. Kaiken huipuksi tuo Marttiini on aika ukko tekemään puukkoja.

Ranskalaiseen tyyliin

Kun ranskalainen nautiskelee, poimii hän 87% kaakaota olevan suklaakonvehdin rasiasta ja sulattelee suussaan tuota yhtä sievää herkkua pikku espressotilkkasensa keralla. Pariisilaisrouvien vaateostokset ovat kokoa 34, ne pakataan pieniin viehättäviin kartonkikasseihin ja vaatemallikin on piukan säästeliäs. Patongin tulee olla ehdottoman tuore, niinpä sitä myydään myös puolikkaina. Näin ei tarvitse mietettiä mitä jo puoli päivää vanhalle puolikkaalle tekisi, sellaisia kun ei pääse jäämään. Kaikkialla pätee sääntö: ei määrä vaan laatu.



Lienenkö ranskalaistumassa? Minun suomalaisen Huvikumpuni turhan laaja puutarha on vaihtunut muutamaan kukkaruukkuun ja voi kuinka onnellinen olen näistä kukista. Näitä, vähäisiäni, jaksan hoitaa ja ihastella.



Ehdoton suosikkini on tämä väriä pidättyvästi näyttävä, rungoltaan terhakas pelargoni, joita minulla, paikallisen tyylin mukaisesti, on vain yksi. Kuitenkin, istuessani sohvalla ihastelemassa puutarhaani on seuranani ISO maitokahvi ja monta palaa maitosuklaata!

Suloiset lapset?

Onhan se hienoa, että lapset ovat uteliaita, toimeliaita, puolensa pitäviä, riehakkaita, kekseliäitä, pohdiskelevia. Mutta, myönnettäköön, olen iltaisin varsin helpottunut heidän mentyä nukkumaan, viimeisenkin lukulampun sammuttua.







Näiden luonnoksien pohjalta ajattelin valmistaa modernit huoneentaulut, jotka muistuttaisivat minua lapsieni arvosta. Tyyliin: "Oma koti kullan kallis." Mutta mitä vanha kansa on sanonut lapsiin liittyvää? Onko mitään? Pakko löytyä jotain, vaikka lapset vaativia ovatkin.

Paljastus

Ainoilla lapsilla on kuulemani mukaan, lehdessä oikein sanottiin, muita suurempi tarve puhua itsestään. Tässä sitä taas mennään. Eli mies on matkoilla, lapsukaiset nukkumassa, koti melkein tip top, pää tyhjä.


Kaukosisareni pitävät onneksi minulle seuraa. Heitä katsellessani voin kuvitella olevani yksi heistä, ainakin lähes yhtä kaunis.


Ja pian kait olenkin, sillä olen antanut itselleni luvan kutsua heidät meille ainoastaan jumpatessani. Viimeisen viikon aikana olen seurannut juoruja jo neljästi ja tänään kantaessani väsähtänyttä, 14-kiloista kuopusta kolmanteen kerrokseen, olikin hän kummallisesti keventynyt. Kiitos kaukaiset kotirouvat seurastanne! Joku järkevä opiskelisi tietty kuntoillessaan ranskaa ...

Unelmia

Haaveilen kesälomasta Suomen suvessa, pienestä rapatusta tiilimökistä, harmaavalkoisista räsymatoista, saunomisesta ystävättärieni kanssa, kahvista Välikadulla, hyvästä kesäkonsertista. Osa unelmista toteutuu, osa ehkä ei. Olen onnistunut tartuttamaan lomakuumeen myös lapsiin.


Cilla suunnittelee kymmenittäin tulevan sesongin kesähattuja. "Titta, hattu. Titta, hattu. Titta, hattu..."


Inna jo valmisti pienen kirjasen kesämuistoillensa. Reppanat, kuusi viikkoa koulua jäljellä, paljon piikkejä kammassa.

Kaikella on puolensa

Useinmiten lasten leikit vaikuttavat alati levittäytyvältä leluviidakolta, ryteiköltä jonka uumenista saattaa löytyä lapsi. Oikein tarkkasilmäinen kahlaaja voi löytää myös vuosikertaleipää, neulatyynyn, kuivuneen vaipan, salaperäisesti kadonneet ompelusakset.


Toisaalta pysyvätpä kaapit hyvässä järjestyksessä kun ei yritä mahduttaa sinne liikaa tavaroita.

Identiteettikriisi

Eilen huuteli kuopukseni: " Moaa, Moaaa!" Hetkinen kului kunnes ymmärsin hänen kaipaavan MINUA. Yhdeksän vuotta olen ollut vaihtelevasti "äiti" ja "mamma" lapsen iästä ja seurasta riippuen, hyvä niin. Mutta tämä tanskalainen "moa" tuntui varsin omituiselta, sisimmässäni kuohuivat vahvat tunteet, hullunkurisuus, ärsyyntyminen, hilpeys ja totuuden paljastuminen taistelivat keskenään. Kuka minä olen, kuinka kansainvälisten lapsien mikäminänytolenkaan olen? Vielä ei ole kuulunut paikallista "maman"...

Tänään selvitin asiaa kuvin. Syntyi kolme omakuvaa.

Onnea!

Vapunpäivänä Pariisin kadut täyttyivät jo aamuvarhaisella pikkuruisista myyntipöydistä, jotka pursusivat kieloja, pieninä somina kimppuina, ruukuissa tai ilman, sellofaaniin kietaistuina ne katosivat ihmisten käsiin tuoreen patongin viereen. Iltaan mennessä oli minullekin tarttunut mukaan useampi kotia tuoksullaan sulostuttava kimppu. Näillä toivotetaan hyvää onnea ystäville, sukulaisille, työtovereille.


Onniajatuksen inspiroimana ripustin keittiön ikkunaan vanhan kielokortin. Todella hyvällä onnella minustakin kehittyy loistava kokki! Koemaistajaiset järjestettänee kortin haalistuttua, kielojen tuoksun haihduttua.

Hellää hoivaa

Tässä eläinhoitolassa huolehditaan hoidokkien riittävästä unensaannista. Päivätorkut nautitaan auringon lämmössä silkkipatjoilla, ilmanmuuta.


Nalleprinsessalle on järjestetty jopa kuninkaallinen katoksellinen "balsamiini" vuode. Jospa hoitola laajentaisi palvelunsa myös väsyneille äideille!