...oma työhuone. Sattuman kaupalla löysin paikkani itseäni paremmasta tai ainakin nimekkäämmästä seurueesta. Romppeeni on nyt rahdattu inspiroivaan teollisuusromantiikkaa huokuvaan tilaan, keskeneräiset projektit otettu esiin ja jokusta saatu jo jatkettua. Nautin yksinoikeudella käytössäni olevasta pöydästä, omista ajatuksistani, niiden vapaasta virtaamisesta, hiljaisuudesta ja kommuunin luovan työn äänistä. Toisaalta tunnen jotain kummallista syyllisyyttä, etten ole lasteni kanssa. He tosin ovat sanoneet, että voin mieluusti käydä työhuoneella enemmänkin...
Ja kas, Kiinaa ei taaskaan pääse tulemaan ikävä, sillä äänekkäimpänä seurana tulee vielä useamman kuukauden ajan olemaan julkisivua ja ikkunoita uusivat remonttimiehet. Tosin Pekingissä gong renit korjasivat yleensä ikuisesti rikkinäistä vessanpyttyä tai yrittivät saada vettä tulemaan hanoihin.
onpa hieno juttu! ja nyt kannattaa kuunnella lapsia.
ReplyDeleteHyvä, hyvä! Kannattaa nauttia tästä. Pystyt keskittymään kaikkeen paremmin kun kaikelle on aikansa ja paikkansa :)
ReplyDelete