Perjantain iloksi otimme varaston uumenista esille diaprojektorin, jonka nähdessään kuopus kysyi hartaan kunnioittavasti mistä olemme moisen laitteen saaneet. Kerrassaan oiva laite, sillä kuvat tuntuvat kummasti läppärin näyttöä konkreettisemmilta. Se hurina ja klonks klonks äänet. Muistatteko?
Ihailimme monsieurin nuoruuden urotekoja
sekä pääsimme uudelleen häämatkamme safaritunnelmiin. Kuopus hämmästeli: "Sulla on ollut ruskeat hiukset?" ja keskimmäinen luuli nuorikkoa "joksikin afrikkalaiseksi ladyksi". Minusta hän näyttää vain ihanan nuorelta!
Niin oli hauskaa ajankulua, että diaesitykset jatkuvat tänäänkin. Itse asiassa aivan tuossa tuokiossa, kunhan kuopus kerää lattialta sinne kaatamansa kammallisen Afrikkaa. Muistatteko, niinkin toisinaan kävi?
tarvisin projektorin kans. mulla on vanhempieni dioja aika kasa.
ReplyDeleteHuippu tuo eka kuva!
Varmaan noita projektoreita löytyy melko halvalla vanhan elektroniikan putiikeista? Tuskin ovat kovin haluttua tavaraa nykyisin. Ekan kuvan kanssa samassa kammassa olevat muut kuvat olivat myös huippuja, täynnä kesäistä teekkarikohellusta.
DeleteKotona ei ollut dioja mutta koulussa niitä joskus katseltiin. Oi ihanuutta kun joku dia olikin päätynyt kampaan nurinpäin :D
ReplyDeleteJuu, niin se oli, naurettiin aina koko luokka. Voi opettaja-parat!
DeleteOi, rakastan diakuvia! Vanhemmillani on niitä kellarissa pari hyllyriviä. Muistan ne lämminhenkiset tunnelmalliset illat lapsuudestani, kun kokoonnuimme serkkujeni perheen kanssa katsomaan uusimpia kuvia. Projektori kehräsi, ja pimeydessä pääsi melkein kuin puoliksi matkalle, milloin Angkor Watin temppelille (isäni työmatka joskus 80-luvulla), milloin kesäiseen Suomenlinnaan. Muistan vielä lukiossa pitäneeni äidinkielen esitelmän, jossa oli mukana diakuvia. Nykyajan tietotekniikka on loppujen lopuksi aika nuorta. Halauksia sinne! Kaisa
Delete