Hukuin muuttoon

Vielä kuukausi sitten olin tyyni. Nautiskelin pienistä retkistä, odottelin innokkaana aamuvarhaisia sijaisuuskutsuja ja olinpa löytänyt perheelle kivan uuden kodin. Menneinä neljänä viikkona olen oppinut paikallisesta asunnonvälittäjien kommunikoinnista, työmiesten ammattiylpeyden vaihtelevuudesta, remontin rivakoista käänteistä ja siivoajien työmoraalista varmasti enemmän kuin koko Kiinassa oloaikanani yhteensä. Huh, paljon sekä myönteisiä että kielteisiä tuntemuksia, piinaavaa ahdistusta ja yhtäkkistä iloa, epätoivoa ajan karkaamisesta sekä ällistystä nopeasta toteutuksesta. Tätä kaikkea yhdistää säätö. Sehän ei ole kadonnut hetkeksikään.

Niin pitkälle ollaan kuitenkin päästy, että tänään "Kuninkaan Muuttajat" ovat pakanneet kaiken irtaimistomme ja vanhassa kodissa tuoksuu pahvi. Lapset löysivät kodista suotta syrjittyjä lukunurkkauksia, kuten keittiön työtason. Olen riittävän uupunut enkä välitä jaloista ruoanlaittopinnalla. Sitä paitsi, minä en siinä enää kokkaa. Huomenna tilataan pitsaa ja ylihuomenna muutamme.

Ensi viikolla palaan vanhaan tuttuun zeniläiseen tyyneyteeni (?!), ristin jalkani ja hymisen Oummmmmm:ia tunnin.