Yli seitsemän vuotta olemme asuneet ulkomailla, joista puolet Kiinassa. Lapsista on kuitenkin kasvanut luullakseni aika tavallisia suomalaisia ajoittaisine ujouskohtauksineen, mutta toki he ovat tottuneet moneen suomalaisesta menosta poikkeavaan. Ruuhka on oletustila, väärinkäsitykset välttämättömyyksiä, kuivatut merilevälevyt herkkuvälipala ja sekin on ihan normaalia, että ystävä tykkää napostella silkkitoukankotiloita.

Kansainvälisen koulun opetuksen laatuun me vanhemmat vannomme ja ihmettelemme kuinka 13-vuotias on tähän mennessä maantiedon tunneilla oppinut maailman merivirtaukset, vulgaanojen toiminan, erilaisten pilvien nimet, opiskelleet valtioiden erilaisista hallintojärjestelmistä. Innostavaa ja mielenkiintoista opetusta.

Mutta tänään tuli mieleen, että jotain täällä kotonakin pitäisi opettaa lisää! Sillä tämä hyvämuistinen ja varsin fiksu nuoremme oli sitä mieltä, että Alabama on Afrikassa, kuten Albaniakin, joka kuulemma kuulostaa aivan samalta kuin Algeria. Eikä yksikään hänen luokan lapsista ollut tiennyt ajankohtaisen Libyan pääkaupunkia.

Muutama viikko sitten ostimme perheeseen karttapallon. Sen tarpeellisuuden havaitseminen oli etiäinen, nyt sille tuli käyttöä!