Kyynisyys sen kun kasvaa... Menneellä viikolla hillittömyyttä toi täällä kansainväliseen konferenssiin osallistuneen ystävän kokemukset. Kuinka useita tuhansia ihmisiä vetävässä konferenssikeskuksessa yksikään henkilökunnasta ei puhunut englantia, kuumaa maitoa tarjoillaan kahvina, huoneesta puuttuvan internetyhteyden korvikkeeksi tarjotaan respan puhelinta jne. Uusien työhön liittyvien ideoiden ja tietojen lisäksi konferenssiin osallistuneet saivat kotiin viemisiksi kauniin paperileikkuutyön.
Kääröön kankaalle liimattuna kuva on oikein kaunis seinälle ripustettaksi...
ellei siinä olisi konferenssin ikiomaa leimaa. Tai eihän sitä tiedä, ehkä joku haluaa muistaa aina kuvan nähdessään tärkeän aihepiirin, itsemurhien ennaltaehkäisyn haasteet. Täytyy vain muistaa suunnitella tarkkaan mitä minkäkin ikäisille kotona vieraileville lapsille asiasta selittää.
Voi kauheeta, noin vakava aihe mutta eihän tolle voi muuta kuin hillittömästi nauraa!!
ReplyDeletePaperileikkuutyö on kaunis, mutta tuo konferenssin leima on liikaa.
ReplyDeleteMonenlaisia vastuksia.
Kylläpä taas hymyilytti,vaikka omalla kohdalla hymy olisi kyllä hyytynyt.
ReplyDeleteTottuuko noihin kultttuurieroihin koskaan, vai vaivaavatko ne samalla tavalla edelleen? Vai onko ne vain hiljaa hyväksyttävä?
Merja, juu ei voi kuin nauraa, vaikka aihe ei sitä niin sallisikaan.
ReplyDeleteMarjatta, vastuksia vai sittenkin vain hupaisuuksia.
Hietzu, en näemmän totu näihin kulttuurieroihin. Toki ne oppii tuntemaan, tietää jo etukäteen kuinka "väärin" kaikki kuitenkin menee. Mutta vaikeaa on hyväksyä. Kuten nyt tuo taulu, kaunis hieno kuva ja onnistunut liimaustyö, ja sitten mennään pilaamaan leimalla, joka sekin on epäonnistunut, ettei edes riittävästi mustetta... No joo. Nyt loppu valitus ja menen pehkuihin. Uudet säädöt huomenna.
Kiina kuulostaa usein just niin Tunisialta :D
ReplyDeleteKaikin puolin makaaberia! :)
ReplyDeleteVoi kun naurattaa! Life never gets boring with Chinese. Patenee kaikkiin vahemman kehittyneisiin maihin. Toisaalta juuri nama asiathan elamisen naissa maissa mielenkiintoiseksi tekevatkin. Syksynjatkoja. Joko Tansanian batiikille on loytynyt kayttoa?
ReplyDeleteTätä blogia pitäisi kyllä jokaisen sellaisen lukea, joka vaatii Suomeen tulleita maahanmuuttajia hyväksymään natisematta ja kyselemättä suomalaisen kulttuurin!
ReplyDeleteViimeiselle kommentoijan ja postauksen ajatusten innoittaman.
ReplyDeleteMinusta on niin, että maahanmuuttaja saa natista. Ja pohtia oudoksi kokemiaan tapoja. Voi kritikoida, mikään maa/kulttuuri ei varmaan täydellinen.
Siinä vaiheessa menee yli, jos ruvetaan vaatimaan, että isäntämaa kääntyy noudattamaan tulijoiden tapoja. Eli jos vaikkapa Vilijonkka täällä pauhaisi, että suomalaista joulua nyt vaan viettämään kaikki kiinalaista ja peruutetaan kiinalainen uusi vuosi.
Ja sellaistahan täällä blogissa ei ole ollenkaan näkynyt. Kiinnostavia huomioita arjesta kylläkin. Pohdiskelua myös näistä törmäyskohdista. Paljon myös hyvän ja kauniin esilletuomista. Silmien avaamista "kiinalaiselle" kauneudelle, jos nyt kauneutta noin haluaa jaotella.
Siksi tätä on blogia onkin minusta mielenkiintoista lukea! Ja kuvia hauska katsella!
Lempi Sveitsistä
Mizyena, ihmeellinen juttu sinäänsä että pienehkö islaminuskoinen Pohjois-Afrikan maa ja suuri buddhalainen Aasian valtio muistuttavat systeemeiltään usein toisaan, kuten olemme huomanneet. Vai liittykö se vain siihen, että synnyinmaamme on niin erilainen?
ReplyDeletePandice, nii-in.
Tiitta, batiikki on hyvässä tallessa mökillä. Sopii täydellisesti yksiin tuoleihin eli päätynee pöytäliinakäyttöön tuolien kanssa samaan huoneeseen. Kiitos!!! Leimojen merkitys lienee huipussaan juuri kehitysmaissa. Tai missä ei aina voida pelkkään sanaan luottaa. Täytyy oikein leimalla todistaa että kävi itsemurhaehkäisykonferenssissa, hih!
Anonyymi, annoit juuri oivallisen idean seuraavalle postaukselle.
Lempi, hyvää pohdintaa. Se on minustakin sääli kun suomalaiset ovat alkaneet kyyristellä eriuskoisten maahanmuuttajien edessä. Ettei enää kouluissakaan perinteisiä joulujuhlia tai pääsiäisaskarteluja, vaikka nekin ovat käytännössä ikivanhoja pakanajuhlia parhaimmillaan, tonttuineen ja noitineen, kaukana Raamatun sanasta, mutta lähellä suomalaista sydäntä.