Monen monta kertaa olen miettinyt miltä mahtaisi keskiverto kiinalaisesta tuntua muuttaa työn perässä Suomeen, vaikkapa Porvooseen. Vaihtaa esimerkiksi Anhuin maakunnan jylhät maisemat aavistuksen kumpuilevaan suomalaiseen maaseutuun.
Sillä turistikautenakin kovin hiljaisilta, suorastaan kuolleilta Porvoon kadut näyttäytyvät kiinalaisiin kyliin verrattuna. Ei reilusti kaduille levittäytyviä kauppoja, ei viittä samanaikaista musiikkia putiikkien katukaiuttimista, ei viuhahtavia kulkukoiria. Vain taloja, autioita kujia ja hiljaisia ovia.
Suomalainen ns. tyylikäs yksinkertaisuus merkitsee minulle tyyneyttä, rauhaa ja selkeyttä, jonka ympäröimänä kykenen ajattelemaan. Olettaisin sen näyttäytyvän kiinalaisen silmissä tylsältä, köyhältä ja naurettavan vaatimattomalta.
Herkkujen erilaisuudesta puhumattakaan. Runebergin torttujakin vain yhtä sorttia, laskiasipullia sentään kahta. Kuukakkujen koristeet kilpailevat keskenään monimutkaisuudessaan, makuvaihtoehtoja on varmasti kymmeniä. Jos minä täällä haikailen erilaisten ruisleipien perään mahtaa kiinalaisella kyyneleet nousta silmiin Citymarketin tofu- ja kaalihyllyjen edessä. Tai karkkihyllyllä: oi missä maissi-, punapapu- ja merileväkarkit?
Jo pelkästään tällaisten pinnallisten eroavaisuuksien listaa voisi jatkaa kokonaisen uuden blogin verran. Saati sitten uskomuksien, arvojen ja tapojen erilaisuuksien analysointia.
Ei kateeksi käy heitä, kaukana kotoa.
Suomalaiset, muistakaa hymy. Tuntemattomat kiinalaiset hymyilevät minulle täällä jatkuvasti, hymyilkää tekin heille! Pieni myönteinen ele ei merkitse oman kulttuurin menettämistä.
Hymyillään! Rakastan näitä rinnastuksia.
ReplyDeleteIhana postaus, hienot kuvat!
ReplyDeleteMinäkin tykkään rinnastuksista, kulttuurien erojen analysoinnista.
Aika hymytöntä taitaa suomalaisilla raiteilla olla. Mulle on tullut sellainen tapa, että hymyilen aina maahanmuuttajille, jotka tulevat vastaan. Tuntuu, että on niin vähän mitä voin heidän kotiutumisensa vuoksi tehdä, mutta hymyillä sentään voin.
Kiva postaus ja aivan mahtava tuo ylimmäinen kuva. Onneksi kaikki tai sanotaan nyt useimmat tykkää kotiseudustaan. Kamalaahan se olisi, jos kaikki kiinalaiset tuppaisivat Porvooseen.
ReplyDeleteHietzu, piste sulle!
ReplyDeleteLiivia, rinnastuksissa mua pelottaa, että sitten syytetään yleistämisestä. Mutta sitähän se toisaalta onkin. Ja nämähän ovat vain minun käsityksiä asioista. Rinnastusten avulla minä mietin missä elämäni haluan kuluttaa. Juuri nyt Kiina saa enemmän pisteitä kuin moni muu paikka, joten täällä ollaan taas yksi vuosi lisää. Rinnastamassa!
Allu, ai kamalaa. Tai olisihan siinä hyviäkin puolia, sillä silloin Porvooseen saataisiin kunnon kiinalaisia ravintoloita! Minusta saisivat varmasti vakioasiakkaan kesäisin. Itse asiassa Porvoossa ON paljon kiinalaisia opiskelijoita, näin minulle on kerrottu. Olisi mielenkiintoista päästä heitä haastattelemaan.
Ihana tuo viimeinen lause. Sen kun kaikki muistaisi!!
ReplyDeleteSamanlainen runsaudenpula on jenkkilässä... mutta kuitenkaan sieltä ei saanut niitä parhaita juttuja mitä minä suomalaisena kaipasin.. tottumusasioitahan nämä on. Mun miehelläni oli itse asiassa useitakin kiinalaisia työkavereita täällä Suomessa (no itsellänikin on ollut), joten läheltä on seurattu tuota sopeutumista tähän maahan. Ei se helppoa heille ole tosiaankaan. Ja sama pätee toiseen suuntaan kuten tiedät..
ReplyDeleteHieno postaus ja paljon ajattelemisen aihetta. Sinulle Kiina on varmasti loputon tutkimusretki, josta avautuu koko ajan uusia puolia. Joskus mietin, voiko Suomen yksitotinen kulttuuri ja väljyys (autius?) tarjota maahan muuttavalle ulkomaalaiselle samaa hämmästystä.
ReplyDeleteOlipa mielenkiintoista! Niin, taitaisi shokki olla aikamoinen... puolin ja toisin. :)
ReplyDeleteSamaa mieltä, että pointti on yrittää ymmärtää, vaikkei samanlaiseksi tarvitsekaan kenenkään muuttua! On tosiaan kasvattavaa olla välillä itse se 'erilainen toinen'. Samalla kyseenalaistaa omia uskomuksia ja toisaalta sitten on sellainen kävelevä esimerkki, että 'noinkin voi olla'.
ReplyDeleteNoni ajatukset meni puuroksi. Aina hyvä aihe ja aina opittavaa. Ai mutta sen vielä halusin sanoa, että tää sun blogi avaa Kiinaa inhimillisesti, pienten esimerkkien kautta.
Muuten otsikon lukiessa ensin luulin, että täällä puhutaan jotain y-kieltä, olin vakuuttunut että syyn oli oltava suu :D mutta mihin se suu sitten menisi, humuun?
Jos ei olisi muuta kuin omannäköistä elämää, ei voisi pitää/inhota toiseutta muissa - ja siinähän tämä elon rikkaus ja runsaus piileekin. Erinomainen juttu kuvineen teksteineen.
ReplyDeleteHieno kuvitus! Pyyhkeitä tulee vaan noista Runebergin tortuista. Yksi mun suosikkileivonnaisista. Mutta eihän niitä ny näin syksyllä voi tehdä! Vai voisko? Vai meniskö ulkosuomalaislasten perinnekalenterit niin villistä menosta aivan sekaisin :)?
ReplyDeleteTäällä ranskankielisessä Sveitsin kaupungissa ei paljon hymyillä. Ei vierastyöläiselle eikä muutenkaan. Julkisilla paikoilla ainakaan.
Lapset aina naureskelee, kun käydään lähikonditoriassa kakulla, kun siellä on pöydät täynnä nyrpeitä naisia. "Luulisi, että niillä olis kivaa, kun ovat tulleet tänne ystävien kanssa syömään hyviä kakkuja." Niin luulis, mutta naamasta sitä ei kyllä näe.
Lempi Sveitsistä
Hymyä, tervehtimistä... Sitä kaipailen täällä Suomessa. Kun menet jumpalle ja huikkaat "heit" saliin astuessasi, ei kukaan vastaa, saatikka hymyile. Joku väistää sinua esim. parkkipaikalla, katsoo kyllä kohti, mutta ei hymyile... Kurjaa... Kiina on muuttanut ainakin minua, vaikka en sinne enää tahtoisikaan muuttaa (likaisuuden takia).
ReplyDeleteMInulle tuli mini-kulttuurishokki paikallisessa bussissa, jossa poikkeuksellisesti tein työmatkan, kun oma auto oli huollossa. Työkaupunkini laidalla on "campus", jossa on lukio, ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu. Pysäkiltä tuli jonossa ensin suomalaisia nuoria, jotka porhalsivat taakse, sitten ulkomaalaisia, joista yönmusta afrikkalaispoika istahti viereeni. "Moi, mitä kuuluu?" oli nuorukaisen keskustelun avaus. Sitten hän kertoi tulevansa ammattikorkeasta ja opiskelevansa toista vuotta. Pienen jutusttelun jälkeen hän pyysi anteeksi, voisiko hän käyttää kännykkää. Kun "annoin luvan" (HEHHEH!) hän soitti jollekin kaverilleen. Poislähtiessäni sain hyvän päivän toivotukset.
ReplyDeleteMITEN maailmassa suomalaisnuori pitäisi kasvattaa, että hän rupeaisi bussissa keskustelemaan keski-ikäisen tädin kanssa. Ja pyytäisi anteeksi kännykän käyttöä...
Tähän oli pakko tulla kommentoimaan sen verran, että Suomessa meillä ON kiinalainen ystävä. Nuori mies, joka on asettautunut Kotkaan oikein mukavasti. Eikä taida Kiinaan paluuta enää harkitakaan. Ihminen sopeutuu ja jokaisesta maasta löytyy hyvät ja huonot puolet. Maahanmuuttaja saa sitten päättää tarttuuko niihin hyviin vai niihin huonoihin puoliin.
ReplyDelete