Viimeisenä koulupäivänä kuopus toi koulusta kotiin tulostettuna kaksi keksimäänsä satua. Suomenkielisen kuusisivuisen teoksen oli hän kirjoittanut itse, englanninkielinen oli sadutettu ja kirjurina oli toiminut opettaja.
"There was a girl who went to Citymarket and she bought from there a card to her cousin. And the next day she could´t go to the party because outside was very bad air. And she is allergic for the air..."
"Oli pieni maa pala ylhäällä taaivaasa. Ette kyllä näe kun se on niin pieni, mutta siellä asuu keijuja, peikkoia asukkaina. Mutta alunperin siellä asu Yksisarvisia, Lohikäärmeitä, Pegasuksia sen semmoisia kai tiedätte.
Ja jossain kaukaisuudessa asuu Paha Paha Kuningatar hän asuu josain isossa saasto maailmassa jossa on vaan kymennen vartia. Kun siellä oon niin saastoisaa ja ei ole eläimiä että siellä ei voi asua kukaan edes ihmiset voi asua.
Ja seikkailu alkoi siitä kun..."
Sydäntäni raastaa! Kuopus on asunut puolet elämästää Pekingissä ja asia mikä edelleen hänelle edustaa eniten pahuutta ovat ilmansaasteet. Onko se asia jonka hän ensimmäiseksi Kiinasta muistaa? Vai onko hän vain ymmärtänyt jotain todella oleellista tämän maailmanmenon seuraamuksista!
Sumu ei hänelle sentään enää automaattisesti tarkoita lemua, sisävälitunteja ja kirveleviä silmiä, vaan ainoastaan pelottavaa ilmiötä.
Oikeassahan Kuopuksesi on, pahin kaikesta on ilman ja veden pilaantuminen....Paljon hirviöitä ja muita kummituksia kammottavampaa.
ReplyDeleteLempi Sveitsistä