ja hiekkaa lumella. Mielikuvitukseni ei riitä löytämään kauneutta tässä niinkutsutussa talvessa.
Kamera haikailee ulos, mutta parasta olisi senkin hyväksyä tosiasiat ja tyytyä etsimään uutta täältä sisätiloista. Minua ei huvita lähteä mokomaa ulkoiluttamaan tuonne harmaaseen tihkuun, tosin hyvää se reippailu tekisi omalle kropallekin.
Näin minä surkeasti sorruin valituksen syövereihin... Hyi että, marmatan vaikka on ilon päivä, kälyllä synttärit, esikoisella kavereita kyläilemässä, kämppä imuroitu ja kaikkea kivaa.
Hei, mä juuri manasin miehelle katsellessani netin syövereistä löytämiäni kauniita kuvia luonnosta ja kaupungista, että mitä kuvattavaa täällä esimerkiksi on kun "aina" on harmaata ja pilvistä... Sen lisäksi asumme niin piskuisessa paikassa, että oma silmä ei vaan jaksa ihmetellä enää näitä kulmia silloin kun aurinko pilkahtaa. Eli koen samanmoista tuskaa täällä. Toisaalta, onhan se hienoa kun näkee kauneutta sisätiloissa, omassa kodissa. Sehän se vasta on jotain! :) Tsemppiä sinne, kyllä kaikki vielä muuttuu kauniiksi.
ReplyDeleteTeillä ei siis kuitenkaan ole niitä uutiskuvien todella komeita mutta hurjia myrskyjä? Niin, pakko kai tässä on yrittää uskoa tulevaisuuteen, että jossain vaiheessa aurinko taas paistaa. Voi hyvin, siellä piskuisessa kylässäsi!
ReplyDeleteOnhan täällä ollut hurjia tuulia ja sateita, mutta olemme olleet onnekkaita kun suurimmat ovat tainneet juuri nämä kulmat ohittaa.
DeleteJuu en minäkään löydä tuolta harmaudesta mitään kauneutta. Onneksi äiti osti ruusuja, niin olen paremman puutteessa kuvannut sitten niitä. Prismassa kuvasin myös erityisen värikkäitä matkalaukkuja. ;-)
ReplyDeleteLuovaa lähovärihoitoa!
DeleteSe nyt on vaan niin, että marmatus auttaa. Toivon aurinkoa kaikille ja hyvää lomaa teille, taitaa olla jo siellä suunnalla loppumaisillaan.
ReplyDeleteMinun kamerallani ei ole kerrassaan mitään kuvattavaa kotioloissa. Olenkin nauttinut täällä toisenlaisessa ympäristössä siitä puuhasta totisesti. Tosin niitä parhaita kohteita(jänniä persoonia) ei vaan voi kuvata.
Jännien persoonien kuvaamiseen tarvittaisiin tosi pitkä putki tai superpokkaa ja omaa karismaa. Ajattele jos olisi itse tarpeeksi kajahtaneen näköinen tai todella karismaattinen niin varmaan onnistuisi niin ikuistamiset kuin sisäänpääsyt. Ja nykyään tuntuu että yhtään minkään onnistumiseen tarvitaan verkottumista. Tämän päivän merkittävin avu, sen olen tuttavapiirissäkin nähnyt.
DeleteKanelisokeria
ReplyDeleteKoitin tänään istuskella lampaantaljalla auringossa samalla kun pidin silmällä kuraränneissä lutraavaa tyttöä. Mutta kärvistelyksi meni. Tuuli vimmatusti, koko ajan vähän vilutti. Ei se kevät vielä ollutkaan!
ReplyDelete