Kuljin pitkästä aikaa Eteläistä Hesperiankatua. Lapset hyppelivät eivätkä käyttäytyneet laisinkaan kuten kuvittelen töölöläislapsien sirosti kadulla kulkevan. Kaikesta hälinästä huolimatta katseeni tarkentui erääseen jyhkeään oveen kiinnitettyyn kylttiin. Olen nähnyt sen satoja kertoja ennenkin, asuinhan opiskeluaikana viisi vuotta viereisessä korttelissa. Silloin kyltti teksteineen ei erityisemmin puhutellut, nuorta ja vihreää taideopiskelijaa. Mutta tänään lukiessani sanan "taiteilijakoti" jokin romanttinen tunnelataus ryöpsähti minussa.
Millaista olisikaan asua tuossa talossa? Kymmenet taiteilijat naapureina, säätiön valitsemana, todennäköisesti yleisesti arvostettuna taiteilijana. Huikkaisimmeko naapureiden kesken parvekkeelta huomenet? Laittaisinko salaattia asukaskunnan kriisikokoukseen, jossa pohdittaisiin liian äänekästä kolmannen kerroksen sopraanosaksofonia ja muiden flown häiriintymistä? Miltä oikeasti näyttää ateljeen pohjoinen valo paperin pinnalla?
Sitten kun lapsukaiset ovat lentäneet pesästä voisin haluta asua tuossa talossa. Parasta ruveta hommiin, jotta tulen valituksi! Aivan aluksi lienee syytä valita oma ala...
Törmäsin itsekin taiteilijakotiin pari päivää sitten. En vain tiedä, mikä se on, ja miten sinne pääsisi asumaan. Onko sinulla tietoa?
ReplyDeleteHoya, Lallukan taiteilijakoti on varakkaan yrittäjäpariskunnan testamentin mukaan perustetun säätiön ylläpitämä talo, jossa saavat asua sävel-näyttämö- tai kuvataiteiliat. Vanha juttu, säätiö perustettu jo 1900-luvun alussa, jolloin taiteilijoilla muuten oli hyvin vaikeaa toteuttaa taloudellisten huolien vuoksi luovuuttaan. Siellä taitavat nykyisin asua ainakin Kuutti Lavonen ja Outi Heiskanen. Asuntoja on useita kymmeniä. Sinne asukkaikisi valitut ovat tosiaan alallaan arvostettuja ja asukkailla on joko vintillä tai asuntojensa yhteydessä tarvittavat ateljeet iiiisoine ikkunoineen. Mä pidän kovasti tuollaisista 30-luvun taloista, tyylikkäitä!
ReplyDeleteJuttelimme kerran ystavien kanssa, millaiseen 'vanhainkotiin' meidan huolittaisiin. Olisimme kait niita mustia lampaita. Pitaiskohan perustaa mustien lampaitten vanhainkoti? Oikeastaan kotipari: toinen Suomeen (hyvat ja toimivat byrokrtiat), toinen tanne Italiaan.
ReplyDeleteEi tarttisi muuta kuin olla musta lammas.
Kiitos Vilijonkka vastauksestasi :-) Jäi kuitenkin mietityttämään, että milloin joku tietää olevansa riittävän ansioitunut taiteilija? Siis riittävän, jotta voisi hakea asumaan ko. asuntoon? Vai onko niin, että kun on riittävän pätevä, eri säätiöt ilmoittaa sulle että nyt voit hakea tänne meille asumaan?
ReplyDeleteEi ole pakko vastata ;-) Nämä on vain sellaisia käytännön asioita, joita pieni pääni joskus pohtii.