Wednesday, June 18, 2008

Eipä ole päässyt pitkästymään...


Lomalla, nauttimassa Suomen lyhyestä ja vähälumisesta kesästä. Puolitoista viikkoa on vierähtänut huikean nopeasti, sen huomaa näin jälkikäteen listatessa jo tapahtunutta:

-Hankin mobiili-internetin, en saanut sitä toimimaan, ammattilaissukulainen naputteli hetken ja yhteys toimi, kunnes seuraavana päivänä menin sulkemaan koneen ja yhteys katosi. Odotan taas pelastavaa sukulaista...

- Ryntäsin autokauppaan, joka osoittautuikin autokorjaamoksi, josta innokkaasti tarjottiin sopivaa kulkupeliä ostettavaksi. Viikon sisällä luulin viitenä aamuna saavani ostaa tuon 300 521 km ajetun pyhän lehmän. Kymmenen päivän odotuksen jälkeen sain tänään autokaupat tehdyksi. Huh.


-Hellun remonttirintamalla olen ennättänyt valita tapetin pikkukammariin, maalata huussia roosaksi jotta iso asia käy romanttisissa tunnelmissa, sisustaa saunatupaa sekä houkutella rahan voimalla kaksi 16-vuotiasta nuorta herraa siivoamaan rannan kaislajätteistä.

-Perheessä ehditty taas sairastaa ainakin flunssa, kuumetauti sekä hiivaepätasapaino.


- Sain postiakin mökille, vaikkei postilaatikkoa olekaan. Neuvokas posteljooni oli ripustanut kirjeen muovikassissa kuusenoksaan roikkumaan! Kiitos.

-Olen tavannut ainakin seitsämää porvoolaista ystävääni ja kaiken kukkuraksi luokseni kyläilemään saapui blogikaveri Matroskin! Myös esikoinen on rientänyt tapaamaan ystäviään osoitteesta toiseen ja saanut tehokkaasti päivitettyä ystävyyssuhteensa ajan tasalle. Sosiaalinen elämä siis kukoistaa. Rakastan tätä itäuusmaalaista mutkattomuutta.

Kesäelämä on lystikästä ja vaiheikasta jos vain jaksaa asennoitua. Onneksi on vuodenajat ja lomaperinteet, ne piristävät kummasti.

8 comments:

  1. Hei ystävä! No oletps ehtinyt reilun viikon aikana tehdä vaikka mitä. Pääsenkö autoajelulle kanssasi Suomessa?

    Terkkuja perheelle!
    :)Kaisa

    ReplyDelete
  2. Siellahan on jo ehditty. Mina taas piipahdin siella teidan toisen asunnon suunnalla, Kiinassa. Kovin olin ihmeissani siina ihmisvilinassa.

    Nyt olemme Coloradossa, sukuloimassa. Parin viikon kuluttua suuntaan valmistelemaan Kalifornian kotia. Blogia vain ei viela ole ehtinyt paivittaa..

    ReplyDelete
  3. Posteljoonipa oli kekseliäs.
    Täällä se olis repinyt kirjeen ja tuhahtanut.

    ReplyDelete
  4. Ooh..te olette siis Suomen suvessa! Mökkeilkää nyt sydämenne kyllyydestä ja yrittäkää sulloa mahdollisimman paljon mökkitunnelmaa taskuihinne Kiinaan viemisiksi:) Minä en ole tänä kesänä mökille päässyt vielä kertaakaan ja vähän heikolta näyttää jatkossakin. Syyt; meillä ei ole mökkiä, kukaan ei ole kutsunut omalleen:(

    ReplyDelete
  5. Ah, olet ruudussa taas! Ja kaikki kuullostaa niin hyvältä, tuli oikein kotoinen olo.

    Ihana posteljooni, oikein syvemmältä lämmittää kuulla Ihmisisistä!

    ReplyDelete
  6. Tervetuloa Suomen suveen :) kesä elämänne kuulostaa alkaneen mukavissa merkeissä - sairauksista huolimatta. Ihanaa kesää sinulle ja perheelle!

    ReplyDelete
  7. Kaisa, tervetuloa kyytiin vain jos uskallat. Ei nääs ole kyse mistään dollarihymystä. Tänään sain todetan katonkin vuotavan, vaikka peltiä onkin!

    Merja, harmittaa vieläkin ristiin matkaamisemme. Toivottavasti Peking näyttäytyi yhtä kauniina sinulle kuin meillekin! Nautinnollista sukulointia.

    Violet, niinpä. Mielenkiintoinen fakta tuntuu olevan, että kirje Suomesta Pekingiin matkaa neöjä päivää, mutta Pariisista matka kestää peräti 3-4 viikkoa! Sitä vain ihmettelen, että kuinka ranskalaisten pokka kestää.

    Mai, hassua, sillä meillä ei koskaan ollut oikeastaan hinkua mökille kunnes oman saimme viime elokuussa. Nyt on hirveä hinku sinne, jatkuvasti. Mietin jo, että voisinkohan viettää siellä vanhuuteni päivät...

    Liivia, täällä taas tosiaan. Blogistania on kyllä oiva paikka analysoida tapahtumia. Muuten elämä vain soljuu, mutta kun on jotain kirjannut blogiin pysyy se paremmin omassakin muistissa. Mahtava keksintö.

    Ipi, kiitos samoin!

    ReplyDelete
  8. Ihanaa, että saamme lukea myös lomakuulumiset. Mekin ollaan suomessa oltu vajaa viikko ja on ollut vaikeaa sopeutmisessa mutta pikku hiljaa helpottaa. Sitten kun alkaa sujumaan niin on tietty taas kotiin lähdön aika.

    ReplyDelete