Perheelle muistui mieleen vanha ihana avoin lasagne, jossa on sieniä, oikeastaan mitä vain suppilovahveroista siitakesieniin. Ensimmäiseksi suuntasin luonnollisesti Porvoon torille, jonne kuitenkin tänä lauantaina oli minun lisäkseni vaivautuneet paikalle ainoastaan vaatemyyjä, bussikahvio ja kotileipomon myyjä. Ei siis ainoatakaan tuoretta ruokaa tarjoavaa kauppiasta. Toki aika kultaa muistot, mutta tuli kuulkaa yltäkyläisiä kiinalaisia vihannestoreja ikävä.
Kiersin läpi kaupungin kaikki kolme keskustan suurta ruokakauppaa, eikä yhdessäkään ollut myynnissä jo nuivettuneiden muutamien herkkusienien ja neljän erittäin huonokuntoisia virolaisia kanttarelleja sisältävän rasian lisäksi tuoreita saati kotimaisia sieniä. Vaikka on sienikausi, vaikka on lauantai, vaikka monet tekevät suurostoksia, vaikka täällä luulisi kuljetuslogistiikan olevan kunnossa, vaikka niin puhutaan lähiruoasta, vaikka puolet naisystävistäni väittävät panostavansa luomuun ja tuoreuteen.
Kiinalaiseen ruoan kasvatusetiikkaan en nyt ota kantaa, maissin kuivatus asfalttikadulla tuntuu edelleen omituiselta ja toreilla myytävistä kasveista suurinta osaa en edes osaisi valmistaa. Mutta oih, kaikkea mahdollista tuoretta oli tarjolla, ympärivuotisesti löytyi vaihtoehtoja, sesongin ulkopuolella kiinankaalta, hedelmiä ja sieniä kuivattuina.
Seuraavaksi googlasimme "suppilovahverometsä" - juuri sellaista kuin kuvissa on meilläkin! Säntäsin samantien auringon vielä paistaessa sammaleiseen kuusikkoon ja sekametsää. Ei sienen sientä.
Se on salaliitto! NE eivät halua meidän syövän sieniä.