Tänään oli viimeinen päivä ei-pekingiläisille muuttaa pois. Iltapyöräilylle suunnatessani kuvittelin tunnelman olevan vähintäänkin vauhdikas. Mutta ehei, kaduilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa ja vauhdissa hyörivät ainoastaan lapsukaiset! Kaikki muuualta tulleet eli 3/4 kyläläisistä olivat jo hoitaneet asiansa, tyhjentäneet murjunsa sekä lukinneet ovet perässään. Jäljellä olevat Pekingin asukasstatuksen omaavat jatkavat sinnikkäästi normaalia elämäänsä vielä joitain päiviä.
Viideltä ostettiin kiinankaalit illallistarpeiksi, matkattiin kohti kotia ja vilkaistiin kepeästi isonenää olan yli "nihaot" heittäen.
Lähempänä kuutta ilta jo hämärsi ja kostea kalseus laskeutui, bussilastillinen työmiehiä palasi kotiin ja minunkin sormeni paleltuivat. Näkemiin kylä, huomiseen.
No comments:
Post a Comment