Joskus sitä aamuisin ei millään keksiä mitä päällensä laittaisi. Kuten tänään, hitaana sunnuntai aamuna. Niinpä kokeilin Naxi-rouvan asua, jonka toin vuoden takaiselta retkeltäni Yunnaniin, eteläiseen Kiinaan. Asu on oikeastaan hyvin mukava, joten en yhtään ihmettele kuinka se on säilyttänyt suosionsa muiden muotien yrittäessä turhaan puskea Naxi-kansan pariin.
En nyt sitten kuitenkaan lähtenyt ruotsalaisen koulun Lucia-juhlaan näissä vetimissä, vaan vaihdoin päälleni jotain huomattavasti tylsempää. Mutta kun minut kutsutaan seuraavan kerran naamiaisiin tiedän asuni oitis!
Tuohan sopii sulle!
ReplyDeleteMeinasinkin juuri sanoa, että ei ehkä lasten koulun joulujuhliin, mutta sanoitkin sen jo itse:)
Ehdin jo ihmetellä, että tuolla kiinalaisella ei ole yhtään vinot silmät.
ReplyDeleteLiivia, no kiitos vaan. Jollei kutsua naamiaisiin kuulu täytynee järjestää itse, niin pääsee hyvät vaatteet käyttöön.
ReplyDeleteAllu, aika vähän on paikallisilla ns. vinoja silmiä, Naxeilla etenkään, mistähän sekin yleistys on muuten peräisin? Mongolipoimu on lähes kaikilla, mutta kyllä ne silmät, Han-kiinalaisilla ainakin, ovat melko vaakasuoraan. Ja sitten hiukset ovat hyvin monella kauniin lainehtivat, vaikka minä ennen luulin niiden olevan muka aina piikkisuorat. Mutta kyllä meitä tyttöjen kanssa eilen nauratti: menimme ulos lounaalle, huomasimme heti vieresen pöydän naisen näyttävän suomalaiselta vaaleine ohuehkoine hiuksineen, pyöreähkö olemus, korkeat poskipäät, tietty vaatetus, elekieli, koko tapa olla. Ja niinpä hieman salakuuntelimme ja epäilyksemme paljastui oikeaksi. Vaan luulenpa hänenkin arvanneen meidät suomalaisiksi, kuopus ainakin kailotti sen verran lujaa! Mutta koska olemme suomalaisia emme mitään toisillemme sanoneen, ohimennen kerran vain kerran hymyilimme... Voi meitä.
Eilen tuolla yhdessÄ kaupassa oli myös suomalainen nuori nainen ranskankielisen miehen kanssa. Puhuivat molemmat ranskaa. Ihan heti kunn näin naisen olin varma:-)
ReplyDeleteJOtenkin kiehtovaa miten se on niin ilmeistä.JOkohan aiheesta on tutkimuksia?;-)
Ihana asu!:)
ReplyDeleteMinä taas olen juuri niin hölösuu, että, kun näen jossain (muualla kuin Pariisin keskustan turistialueilla) suomalaisia, menen heti puhumaaan. Ja sitten on tullut niitä kiusallisia tilanteita, kun vastapuoli ei ole ollutkaan niin halukas kommunikoimaan. Nykyinen kotipaikka on niin pieni ja pääosin ranskalaisia & englanninkielisiä asukkaita, että toisen pohjoismaalaisen kohtaaminen supermarketissa tuntui juhlavalta!
Piilomaja, myös kengät paljastavat suomalaisen. Ihan oma tyyli! Sellaisia lättänöitä ja monesti solki sivussa. Kuvassa mun lättänät. Asuinalueemme ranskattarenkin tunnistaa jo kaukaa: saappaa, lyhyt hame, hiukset hulmuavat toppatakin harteilla, vaikka olisi kuinka kylmä.
ReplyDeleteKaisa, parasta sussa onkin juuri välittömyytesi! Hiiten ne nuivat.
Vähänkö olis ollut hieno!
ReplyDelete