Tapahtuman sydämessä

Eilistä aamua varjosti haluttomuus ja tympeys, mutta kuinka ollakaan liikkeelle lähtöni palkittiin. Odottaessani ajankulua kiertelin tunnin verran minulle vieraassa kylässä ja kohtasin väenpaljouden, jonka keskeltä kuului kimittävää primitiivimusiikkia. Oli pakko pujahdella väen läpi kurkkimaan tapahtumaa tarkemmin.




Tilanteen vakavuuden tulkitsin lavapyörän päälle asetellusta uurnasta, jonka kyljessä oli nuorehkon miehen kuva. Neljän pillipiiparin ja kahden rumpalin tuottama musiikki rikkoi kaikki terveellisen melun desibelirajat, ihmiset kuuntelivat vakavina, mutteivät näyttäneet murhettaan vapautuneesti. Vierailevaan valokuvaajaan suhtauduttiin "mukaan vaan, kyllä tänne mahtuu" tyylisesti. Tärkeä herra poltti säännöllisin väliajoin maassa paperimyttyjä kepillään tulta sorkien, jolloin muu kulkueen väki polvistui. Keskellä katua pienellä retkipöydällä lojui kertakäyttömukeja sekä valtava määrä tupakantumppeja - tässä oltiin oltu jo pidempään!





Ja kuin salamaniskusta lähti kulkue kävelemään eteenpäin vanhemman herran heitellessä ilmaan valkoisia pyöreitä papereita. Kuin jättiläislumisadetta. Valtavat tekokukkalaitteet ensimmäiseksi, seuraavaksi lavapyörä, sitten orkesteri ja valkoisia kepeistä roikkuvia paperikoristeita kantava miesjoukko sekä viimeiseksi muu kansa. Kadulle jäi kasa, kaksi ja kolmaskin tuhkaa, sekä paperihiutaleita. En jatkanut suruväen kanssa matkaa pellonpientareelle, jonne uurna todennäköisesti haudattiin, vaan lähdin kokemusta rikkaampana kohti piirustuspiirini tapaamista. Ei saa jämähtää kotiin.