Rakkaalla kansallisrunoilijalla on perheessämme monta nimeä: Bruneberg, Runberg, Rubiini. Pelkkä Rune tai Berg olisi tyttärille helpompi muistettava. Häntä kuitenkin tänään muistelimme.
Samalla saavutin leipomisurani huipentuman, sillä tällä kerralla tortut sekä maistuivat että näyttivät siltä mihin kahviloissa ollaan totuttu. Lahjaksi saadulla silikonivuoalla lienee ollut osuutensa asiaan.
Erityisterveiset Sannaisiin. Kiitos!
Syyllissuomalainen olo jälleen:) Siitä on varmaan 15 vuotta kun olen viimeksi runebergintortun syönyt. Enkä edes kaupoissa niitä huomannut. Tietysti niitä oli, mutta minä olen kulkenut laput silmillä. Kiinasta asti piti tämäkin kuulla!:)
ReplyDeleteLiivia, mutta sä pysytkin hoikkana. Kato ensin pitää maistaa taikinaa, sitten ensimmäisen satsin kantoja, toisen ja kolmannenkin, ja himoissani söin isoimman mahdollisen tortun. Ja mistä on tortut tehty: rasvasta, sokerista, piparkakuista, mantelijauhosta...
ReplyDeleteEn olisi taas ilman blogimaailmaa ollut tietoinen kyseisestä päivästä. Meilläkin on tunisiassa tänään jokin pyhäpäivä mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä eikä sitä ole kalenteriin merkattu.
ReplyDeleteTorttu kyllä maistuisi!
Jestas mitkä tortut! Hienot. Minulla/meillä meni ohi tämä kansallinen merkkipäivä. Nyt kun muistutit, niin tuli mieleen kotimaan pakkaset ja runebergintortun maku. Njam. Ensi vuonna sitten. (siis ei leipomista, vaan sinne kahvilaan...)
ReplyDeleteMizyena, aika monet muut suomalaiset merkkipäivät menevät meiläkin ohi, mutta jotenki Porvoolaisina tämä Runeberg on lähellä sydäntä. Eivätkä ne hänen runotkaan pöllömpiä ole. Tavallaan kahden kulttuurin välissä asuvana on sellainen etu, että voi valita itseään miellyttävät pyhät mitä viettää. Kuten: skippaa Kiinan kansallispäivän, yrittää tehdä asioita oikein kuunjuhlassa, viettää Suomen itsenäisyspäivää, Luciaa ja joulua, sitten runebergia, kiinalaista uutta vuotta ja keväällä onkin hautojenlakaisupäivä, jonka taas voi unohtaa jne.
ReplyDeleteSavu, eik vain, kiitos! Aivan täydellinen ei meidänkään kahvittelu ollut, vaikka pakkanen meitä hemmotteleekin, sillä punssi puuttui.
Voi kuinka hienoja...itse en ole vielä edes haaveillut tekeväni noita...
ReplyDeleteEn hetkeen ole ehtinyt lukemeaan kenekään postauksia.
Varmasti olikin pettymyts tuo elävä malli.Kahdet pitkätä kalsarit ja puku!!!??
Ja miten kaunis tuo kulho kultakaloineen.Unenpöpperössä katsoin, että kalat olivat oikeita siellä pohjalla!
Oi mitä ihanaa Vilijonkka on täällä tehnytkään! Sinäkö muka et ole jauhopeukalo?! Kuvien perusteella en ainakaan moista uskoisi. Täytyy kyllä myöntää, että ikinä en ole Runebergin torttuja tehnyt. Varaan ensi vuodeksi ajan Vilijonkan torttukouluun, niin jospa silloin juhlittaisiin Runebergia makoisasti meilläkin.
ReplyDelete