Kahvilassa

Näin oikean tiibettiläisen, ihan tavallisiin pukeutuneen, mutta piirteistä ei voinut erehtyä. Mielikuvitukseni lähti liikkeelle. Mikä hänet kaukaiseen Pekingiin oli tuonut, viihtyikö vai ikävöikö kotiin vuoristoon, mahtoiko kenties olla rakastunut hankiinalaiseen, mitä hän turistikadun Tiibet-kahvilassa puuhasikaan?

Vertaan omaan elämääni ja vastaan samoihin kysymyksiin. Uteliaisuus ja sattuma minut tänne toi, eilen viidyin ja tänään en mutta huomenna on jälleen päivä uusi. Olen jo kahdettakymmenettätoista vuotta rakastunut hämäläisvallooniin, eivätkä hanmiehet sykähdytä. Kahvilassa lepuuttelin jalkojani ja poikkeuksellisesti hörppäsin iltapäiväkahvit.

Huomenna päivä uusi, sekä toiset kysymykset.

(Edit. Miten ihmeessä pääsisin ikuisista kirjoitusvirheistäni eroon!? Saan julkaista saman kirjoituksen kolmesti kunnes se on edes melko puhdas. Älytöntä.)

Kirje Kaksplussaan

Muutaman vuoden ikäisenä hänen kaatuessa kivilaatoilla lohkesi etuhampaasta palanen ja jouduimme hiotuttamaan lohkeamispinnan terävät reunat hammaslääkärillä. Toimenpide oli nopea ja kivuton, mutta liikaa tälle lääkärikammoiselle lapselle. Tämän jälkeen ovat hammaslääkärit saaneet ainoastaan "laskea" hampaat, fluorin levittämiseen saakka ei vielä olla kertaakaan päästy ennen suun lopullista sulkeutumista.

Huomenna on lasten hammastarkastuksen vuoro. Aika on varattu entuudestaan tutulle ja peräti ruotsia puhuvalle lääkärisedälle. Mutta kerrottuani suunnitelman lapselle joutui hän suoranaiseen paniikkiin. Eikä vuolaasti valuvilta tiikerinkyyneliltäkään säästytty. Lisäksi lapsi julisti käyttäytyvänsä huomenna tyhmästi... 6-vuotiaan tempperamentilla sekä pelottavalla päättäväisyydellä.

Huominen jännittää minua ja nyt ovat hyvät neuvot tarpeen! Tähän tapaukseen ei auta syli, selittäminen, kiristys eikä lahjonta... Vaikka mukaan otettava pehmolelukin on jo valittu epäilen suuresti huomisesta suurta onnea löytyvän. Kertokaa nyt hyvät lukijat menestyskonstinne! Kaikki vinkit vastaanotetaan suurella kiitollisuudella.

Herkuttelua kolmella eurolla

Tänään, kuten ennenvanhaan konsanaan, vietimme miehen kanssa lauantaiaamun rautakaupassa. Kolmatta tuntia katselua, arviointia ja kiinalaisen tyylimaun sulattelua - siinähän tuli nälkä! Rakennustarvikemarkkinaa vastapäätä, viherkasvikauppiaan takana, pilkotti rivistö pieniä ravintoloita. Joten tänään sain nauttia hyvän seuran sekä hauskan ohjelman lisäksi herkullisesta lounaasta. Näin:

Perjantaina vartin yli viisi

Lääkitsen maailmannälkääni katselemalla Steve McCurryn upeaa valokuvateosta aasialaisista katseista.

Katselen kotiani ja ymmärrän olevani onnekas.

Ihastelen matolla sekaisin loikoilevia uupuneita tyttäriäni ja olen iloinen heidän puolestaan, ovat alkaneen kevätlomansa ansainneet. Kuopuskin, joka eilen osasi sujuvasti lukea "visukinttu" vaikkei tiennyt onko se hedelmä vai Aku Ankan lakki.

Pekingistä on kaupoista kuulemman jodisuola loppu... Mutta minä luotan siihen, ettei kolmen vuoden jälkeen mongolialainen tuuli yhtäkkiä tee täyskäännöstä. Tänään ainakin kuntoilukävelyllä tunsin turvallisesti Kobin autiomaan hiekan narskuvan suussani.

Vähän on kuitenkin kaihoisa olo. En tiedä minne. Huomenna en lue uutisia. Kyllä ne suurlähetystöstä iloittavat jos jotain pitää tehdä. Ovat kiitettävästi tähänkin asti pitäneet yhteyttä.

Ongelmia & ratkaisuja

Ajatukset ovat kohtuullisessa järjestyksessä. Pientä laittoa toki, mutta uskon kaikken epätietoisuuden ennättävän ratketa ennen kesää. On monia tapoja jatkaa eteenpäin, yllättäviä tai tuttuja ja turvallisia, mutta minä en usko vääriin ratkaisuihin. On työläitä ja hankaliakin tapoja edetä elämässä, mutta valittamisen kehää yritän karttaa viimeiseen saakka. Sellainen on rasittavaa, etenkin jos kyse on yksilön omista valinnoista.



Mutta kroppani kenkkuilusta valitan. On mielestäni suoranainen vääryys ja luonnon piruilua vaivata ihmisiä välilevyjen puristuksilla ja ties millä omituisuuksilla. Sellaista en tarvitse, edes lievänä. Juuri kun löysin lempeän, tyynen ja todella rentouttavan tavan liikkua katkesi joogan treenirytmi selkävaivoihin. Onneksi on pelastavia enkeleitä, tällä kerralla kaksin kappalein. Ensimmäinen on internetti, josta opin vaivani olevan mitä tavallisin ja yleensä muutamassa kuukaudessa paraneva. Ja toinen enkeli on akupunktiotohtori, jonka ihmekäsittelyissä on sivutuotteena kesästä asti vaivannut olkapään jännetupentulehdus parantunut. Sen karkottamiseen ei länsimainen lääketiede pystynytkään. Joten luottamukseni on vankka myös selän paranemisen suhteen.

Se on hip hei - lähdenpä tästä taas piikeille ja paineltavaksi.

Katsaus

eilisen kylän kotieläimiin.





Lisäksi oli niitä joiden suuren ja kumean haukunnan kuullessani käännyn kiireen vilkkaa kannoillani. Usein tulee pelkurimainen olo, mutta minkäs teet.

Viikon aloituskävely

Poikkesin kävelylle hyvin köyhään kylään. Sellaiseen jossa jätehuolto viemäröinti mukaanlukien tarkoittaa kylää halkovia paikoillaan lilluvia ojia. Vaikka lämpötila onkin laskenut jälleen lähelle nollaa rapakoiden löyhkä nostatti kurkkuun epämiellyttävän tuntemuksen. Ihmettelin mahtaisinko tottua hajuun jos asuisin täällä. Entä kesähelteellä?

Sukean kylän koulun pihamaa pulppusi elämää ja kadulla kotiin lounaalle kiiruhtavat lapset tervehtivät minua jo kaukaa Helouta huutaen. Portilla vahdissa ollut nuori naisopettaja varsin epäkiinalaisesti kätteli minua sydämellisesti kuullessaan meidän olevan kollegoita.

Jäi niin hyvä mieli. Ei epäluulon häivää, vaan ihania ihmisiä!

Keväisenä perjantaina

Japanin siirtyessä pekingiläinen mummo ulkoilutti koiraa. Keväinen aurinko helli ja hymy oli kaikilla suunpielissä. Olimme juuri nauttineet ihanan kasvislounaan pienessä ranskalaisessa ravintolassa ja ihastelleet valokuvanäyttelyä. Mummollakin oli pussukoissaan päivän ostokset tehtynä. Retkipalli kertoi suunnan olevan puisto tai vakiokulmaus kujalla.

Ei maanpinnassa tärähtelyä tuntunut, korkealla pilvenpiirtäjissä vain ja kirjeenvaihtajan kirjoituksissa. Uutiskuvat unelmieni maasta kuitenkin lamaannuttivat. Kuinka voisin postata aamu kolmeen jatkuneista suomalaisjameista, hehkuttaa egyptiläisten naapureiden illalliskutsujen herkuista notkuvista pöydistä tai valittaa tästä ikuisesta ilmanlaatuongelmasta.

Ehkä sitä vahitellen turtuu, niinhän siinä aina käy.

Iltama

Jo aamusta päätin olla tarkkaavainen, katsella huolellisesti, nähdä pintaa syvemmälle. Se tuotti tulosta, sillä sain kuin sainkin kamerani osaaviin käsiin, löysin mahtavan pikkuravintolan jossa nautiskelin lounaaksi herkullisen maapähkinäkurkkumunakoisotofupöperön ja kaikki vain sujui kuin itsestään. Kamera valmistui ja palkitsin sen hyvästä käytöksestä ostamalla sille makrolinssin.

Hmm, iltaa kohti tosin tunnelma alkoi kääntyä komiikan puolelle. Ensin esikoiselta tippui kaksi maitohammasta minuutissa. Aavistuksen rajua mutta myös helpottavaa. Seuraavaksi kuopus, maailmankaikkeuden päättäväisin lapsi, kieltäytyi soittamasta ääntäkään viulutunnillaan. Samainen ikävöi minua jo 10 minuuttia iltakävelylenkin alkamisesta ja sai esikoisen soittamaan äidin takaisin kotiin, että pikkusisko on "pahoinvoiva". Loppuhuipennukseksi keksimmäinen vuodatti vuolaasti katumuksen kyyneliä, sillä oli mennyt lahjoittamaan onnistuneen peikkopiirustuksensa ystävättärelle. Tunnelma alkoi olla jo huumaava lapsien lietsoessa toisiaan tunnekuohusta toiseen. Tarkkasilmäisesti en oikein osannut muuta kuin istua heidän kanssaan sohvalla ja kuunnella, välillä toppuutella.

Täydellisen tavallinen lapsiperheiltama. Varmasti missäpäin maailmaa tahansa.

Laitoksella

Aiemmissa jaksoissa olen kierrättänyt teitä mm. hammaslääkärissä, ravintolan vessassa, purkutyömaalla sekä kierrätyskeskuksessa. Tässä Kiinaa virtuaalisti -jaksossa paneudumme poliisilaitoksen rappukäytävään! Tervetuloa mukaan seikkailuun.








Kuten ehkä huomasitte, väripaletti on hammaslääkäriasemalta tuttu raikkaan vihertävä, koristeelliset valurautakaiteet lisäävät viihtyvyyttä ja seiniä koristavat poliisin ryhdikkyyttä ylistävät taulut. Sain erittäin miellyttävää palvelua asumistodistusta hakiessani, mutta jollain aiemmalla asiakkaalla lienee fustraatio purkautunut juuri ennen ulko-ovea. Sen on täytynyt olla isonenä ulkkari!

Näin laitoksella vain yhden poliisin, sen minua palvelleen. Eipä ihme, sillä tällä viikolla heillä riittää kiirettä. Kaupunkiin on kutsuttu koolle Suuri Puoluekokous ja kansaa on vahdittava ihan joka kadunkulmassa. Keksivät muuten vielä ilmaista itseään.