Keväisenä perjantaina

Japanin siirtyessä pekingiläinen mummo ulkoilutti koiraa. Keväinen aurinko helli ja hymy oli kaikilla suunpielissä. Olimme juuri nauttineet ihanan kasvislounaan pienessä ranskalaisessa ravintolassa ja ihastelleet valokuvanäyttelyä. Mummollakin oli pussukoissaan päivän ostokset tehtynä. Retkipalli kertoi suunnan olevan puisto tai vakiokulmaus kujalla.

Ei maanpinnassa tärähtelyä tuntunut, korkealla pilvenpiirtäjissä vain ja kirjeenvaihtajan kirjoituksissa. Uutiskuvat unelmieni maasta kuitenkin lamaannuttivat. Kuinka voisin postata aamu kolmeen jatkuneista suomalaisjameista, hehkuttaa egyptiläisten naapureiden illalliskutsujen herkuista notkuvista pöydistä tai valittaa tästä ikuisesta ilmanlaatuongelmasta.

Ehkä sitä vahitellen turtuu, niinhän siinä aina käy.

Iltama

Jo aamusta päätin olla tarkkaavainen, katsella huolellisesti, nähdä pintaa syvemmälle. Se tuotti tulosta, sillä sain kuin sainkin kamerani osaaviin käsiin, löysin mahtavan pikkuravintolan jossa nautiskelin lounaaksi herkullisen maapähkinäkurkkumunakoisotofupöperön ja kaikki vain sujui kuin itsestään. Kamera valmistui ja palkitsin sen hyvästä käytöksestä ostamalla sille makrolinssin.

Hmm, iltaa kohti tosin tunnelma alkoi kääntyä komiikan puolelle. Ensin esikoiselta tippui kaksi maitohammasta minuutissa. Aavistuksen rajua mutta myös helpottavaa. Seuraavaksi kuopus, maailmankaikkeuden päättäväisin lapsi, kieltäytyi soittamasta ääntäkään viulutunnillaan. Samainen ikävöi minua jo 10 minuuttia iltakävelylenkin alkamisesta ja sai esikoisen soittamaan äidin takaisin kotiin, että pikkusisko on "pahoinvoiva". Loppuhuipennukseksi keksimmäinen vuodatti vuolaasti katumuksen kyyneliä, sillä oli mennyt lahjoittamaan onnistuneen peikkopiirustuksensa ystävättärelle. Tunnelma alkoi olla jo huumaava lapsien lietsoessa toisiaan tunnekuohusta toiseen. Tarkkasilmäisesti en oikein osannut muuta kuin istua heidän kanssaan sohvalla ja kuunnella, välillä toppuutella.

Täydellisen tavallinen lapsiperheiltama. Varmasti missäpäin maailmaa tahansa.

Laitoksella

Aiemmissa jaksoissa olen kierrättänyt teitä mm. hammaslääkärissä, ravintolan vessassa, purkutyömaalla sekä kierrätyskeskuksessa. Tässä Kiinaa virtuaalisti -jaksossa paneudumme poliisilaitoksen rappukäytävään! Tervetuloa mukaan seikkailuun.








Kuten ehkä huomasitte, väripaletti on hammaslääkäriasemalta tuttu raikkaan vihertävä, koristeelliset valurautakaiteet lisäävät viihtyvyyttä ja seiniä koristavat poliisin ryhdikkyyttä ylistävät taulut. Sain erittäin miellyttävää palvelua asumistodistusta hakiessani, mutta jollain aiemmalla asiakkaalla lienee fustraatio purkautunut juuri ennen ulko-ovea. Sen on täytynyt olla isonenä ulkkari!

Näin laitoksella vain yhden poliisin, sen minua palvelleen. Eipä ihme, sillä tällä viikolla heillä riittää kiirettä. Kaupunkiin on kutsuttu koolle Suuri Puoluekokous ja kansaa on vahdittava ihan joka kadunkulmassa. Keksivät muuten vielä ilmaista itseään.

Kaivoin vaatehuoneen hyllyltä oboeni esille (viimeisen kymmenen vuoden aikana olen soittanut sitä keskimäärin kerran vuodessa), avasin sattumanvaraisesti lapsen pianovihkon O sole mio:n kohdalta ja harjoittelin hieman. Nimittäin tämän naistenpäivän kunniaksi ajattelin ilahduttaa teitä elämäni ensimmäisellä musiikkivideolla! Mutta olipa tämä postmoderni taidetuokio haastava. Milloin loppui henki, milloin rajaus olikin pielessä, milloin katosi usko, milloin näytin kamalalta ja lopuksi katosi ansatsi. Toisaalta, kuinka vakava asia naistenpäivä oikein on? Kunnon nainen osaa nauraa itselleen, vai mitä! Tämä lienee myös vapaasti noukittavissa oleva haaste.

Sanan voima

Tarkemmin ajateltuna ihmisen saaminen hyvälle mielelle on pienestä kiinni.

Olin fysioterapeutin vastaanotolla saamassa akupunktiota ja venytysneuvoja pieneen selkävaivaan. Siinä hoidon lomassa minua vuoteella veivatessaan terapeutti totesi nivelieni olevan todella liikkuvaiset ja hän uskoo joogan olevan helppoa ja antoisaa minulle. Toki ymmärrän kommentin olleen vain toteamus, ei kehu. Ja etten ole itse tehnyt mitään notkeuteni eteen, kunhan nyt satun olemaan nivelistäni löysä. Lisäksi olen kuullut saman kommentin useasti ennenkin terveysalan ammatilaisilta. Mutta silti, voi kuinka ilahduinkaan! Liikkuva kuulostaa positiivisemmalta kuin jäykkä ja siihen nyt takerruin.

Akupunktion mahtiin en vielä vanno, mutta tarvittaan vain yksi kiva lause ja potilaan askel kulkee kummasti kevyemmin. Näin uusi viikko keväisessä Pekingissä alkoi loistavasti!

Lukupiiriterveisiä

Monsieurin kotiinpaluulla oli perinteiset seuraukset. Vartin päästä tärkeimpien kuulumisten vaihdon jälkeen perheen naiset valloittivat kukin oman kolonsa sohvalta tai olohuoneen matolta ja uppoutuivat tuliaiskirjoihinsa. Esikoiselle suomenruotsalaista eli Maria Turtschaninoffin Underfors, keskimmäiselle takuuvarmaa Tittamari Marttista Viivi Pusun seikkailujen muodossa ja kuopukselle Tapani Baggen Maalla sekä Kaupungilla. Ja minä sain kauden villityksen tueksi joogakirjallisuutta!

Näin meidän "kuplaelämä" ja kotiviikonloppu jatkuu. Rauhallista ja hyvää viikonloppua teille kaikille armaat lukijani!

Kuplassa

Tänään haluan lillua kuplassani. En mene kylään katsastamaan viikon veikeitä rakennusratkaisuja, en äimistelemään torin tofuantia tai kadulle hyljättyjä esineitä. En halua enkä jaksa kiinnostua. Välillä on yksinkertaisesti pidettävä taukoa tästä kaikesta. Annoin kuskille ja kotiapulaiselle vapaapäivän, sillä heidänkään hyväntahtoinen koheltaminen ei tänään kiinnosta. Vietän siis itsekin vapaapäivää taitai -työstäni eli en emännöi työläisiä tahi ketään. No, lapset sentään ajattelin hoitaa. Mutta huomenna en tee sitäkään, sillä Monsieur palaa kotiin matkoiltaan!

Poikkeuksellista

Paljon on vanhempaa matalaa rakennuskantaa kolmen vuoden aikana laitettu maan tasalle pois uuden ja uljaan (tosin yhtä huonolaatuisen) tieltä. Siniset työmaa-aidat ovat niin erottamaton osa kaupunkikuvaa, ettei niihin kiinnitä enää mitään huomiota. Paitsi tänään, sillä aidassa oli rako, josta pilkisti vielä yksi talonen, sekä monet tekstijulisteet joita ohikulkijat pysähtyivät lukemaan.




Ensimmäistä kertaa näin jonkun osoittavan mieltään, laittavan hanttiin ja kieltäytyvän tarjotusta rahakorvauksesta sekä muutosta toisaalle. Näyteikkunaan oli somistettu hautajaiset kukkalaitoksineen sekä suurine puuarkkuineen. Yrittäjät itse istuivat edustalla, rahakippoineen.

Olisin halunnut kannustaa railakkaasti, mutta annoin heille vain lounaan verran rahaa, mitään sanomatta. Kurkkuakin kuristi.

Talvikoristeita

Joskus marraskuun loppupuolella säiden kylmettyä ja talvisaasteiden laskeuduttua ripustettiin meidänkin asuinalueen julkisten alueiden puihin, kuten klubitalon eteen sekä portille, ns. jouluvalot. Ihan aidosti tunnen niiden piristävän muuten beessiä maisemaa, vaikka varsin sähäkkään rytmiin vilkkuvatkin kylmää led-valoaan. Mutta valitettavasti en kertaakaan ole toistaiseksi onnistunut ohittamaan valoja hymyttä, sillä oksille on ripustettu huomiosta kilpailevia osia: joka puskan välissä roikkuu jatkojohtopistorasiamuovipussihässäkkä ja soma Danger-lappu omassa muovitaskussaan.

Peking-tyyliä aidoimmillaan, by gong ren (= työ ihminen).

Nyt seurataan mielenkiinnolla mahtavatko valoset päästä kesälevolleen ennen pääsiäistä.

Kivaa

Määrätietoisesti, jo toista päivää, yritän tehdä vapaa-aikanani eli lasten ollessa koulussa sellaisia asioita joista pidän. Eilen hankin siis ne kultakalat, joiden touhujen seuraamisesta pidän. Nehän siis uivat oikealle ja vasemmalle, vaihteen vuoksi ylös ja alas, joskus jopa päin lasia tai törmäilevät toisiinsa. Ehkä taustalla on jotain lohduttavaa, kun näkee toisten olevan itseäkin kohelompia!

Tänään olen piirtänyt. Yritin sinnikkäästi oppia piirtämään hevosen. Mutta se elikko on ihan liian möykkyinen hyvien piirrosten aikaansaamiseksi. Voin luonnollisestikin syyttää mallia, 30-senttistä kipsivalosta nyljetystä lihaskimppuhevosesta. Kaiken huipuksi siltä puuttuvat korvat ja häntä!



Pelkistys, siitä pidän. Huomenna yritän jättää kaikki vähänkään merkityksettömät kaaret pois, kuvittelen mallini päälle upean turkin ja muut lisäkkeet. Aion saada paperille selkeälinjaisia ja uljaasti seisovia kopsuttelijoita. Juuri niin meinaan. Ja kun näin on tapahtunut voinkin hyvällä mielellä todeta käyttäneeni aikani sellaiseen mistä pidän.

Mikä sinusta olisi kaikkein kivointa?