Kissa- ja vauvaperheen elämää. Siitä arki nyt muodostuu, vaikka en olisi mitenkään moista vielä kolme kuukautta sitten uskonut!
Kasvatustyö Nesun kanssa on vielä hieman kesken. Mm. sääntö "kissa pois ruokapöydältä" aiheuttaa edelleen hämmenystä, kuten myös "terraario on kilpikonnan omaa yksityistä aluetta", mutta sopii muistaa hänen olevan vasta nelikuinen poikanen.
Jännä tällaisen kissan tuoma paijausmahdollisuus, sehän on kuin terapiaa! Sopii erinomaisesti elämäntilanteeseen, jossa muutenkin yrittää miettiiä syntyjä syviä: mikä on elämässä tärkeää, mihin energiani ja taitoni haluan kohdistaa. Nesulle lelua heilutellessa ja toisaalta sohvalla halaillessa on hyvää aikaa näitä miettiä. Usein meditatiivinen kehräys päättyy yllättäen kesken ajatusten ja silittelyn syvään huokaisuun ja kisun vaipumiseen syvään uneen. Silloin mietin vapautuneesti, että kyllä tämä tästä, niin työ kuin muukin elämä.
Kyllä nuo karvakorvat vain tuovat pelkällä olemassaolollaan hyvää mieltä.
ReplyDeleteMeillä on Lolasta myös tullut neljän vuoden aikana niin tärkeä perheenjäsen että lapset monesti pysähtyvät miettimään millaista se elämä olikaan ilman koiraa, heidän on sitä ihan vaikea käsittää. Edelleen tulee riitoja iltaisin siitä kuka saa pitää Lolaa sylissä ja rapsutella..
ReplyDeleteIhana kissakaveri sinulla! Eläinten kautta saamme tietää salaisuuksista, joita ei voida pukea sanoiksi.
ReplyDeleteKun katson tuota kissapatsasta pöydällä niin en takuulla pystyisi hätistämään sitäpois vaikka mitä olisin päättänyt.
ReplyDelete