Tulee toisinaan suorastaan ahdistus omista höpinöistä. Että juu, bloggaan muka. Onko sellainen bloggaamista, että kerran kuussa vaivaudutaan naputtamaan muutama minuutti...
Samaten muutama vuosi sitten täälläkin reteesti latelin, että seuraavassa asuinpaikassani laitan Bed & Breakfastin pystyyn. Ei ole ihan tapahtunut, ei. Mutta yritystä sentään hieman löytyi, toki pienen ja oikeastaan säälittävän pelkuruuden saattelemana. Muutaman viikon takainen tarina kuuluu näin:
Tuttu Porvoossa oli pelastanut kylmyydestä hytisevät ja märät Moskovasta Amsterdamiin matkaavat polkupyöräilijät Porvoon torilta sohvalleen yöpymään. Yön pikkutunteina oli Faceen ilmestynyt kysely Helsingin kavereiden sohvatilanteesta ja minä tartuin aamusta oikeastaan sen kummemmin miettimättä luuriin ja tarjouduin majoittamaan seikkailijat seuraavaksi yöksi kotiimme.
Päivän hieman pelkäsin, vievät muka rojumme tai vaikka himoitsevat. Mielikuvitus teki salakavalaa työtänsä, kunnes tapasimme Dimitrin ja kaverin kasvotusten - ja sydämeni suli. Harmittaa oma ennakkoluuloisuuteni, mutta olen onnellinen uteliaisuudestani! Sain tarjota ihanille nuorukaisille "tsaijua" ja iltapalaa, rupateltiin mukavia banjoista ja elämästä, patjat pedattiin olohuoneen lattialle ja litimärät tennarit aukaistiin rikkinäisen termostaatin vuoksi hyvin kuumalle kylpyhuoneen lattialle kuivumaan.
Seuraavan päivän turisteiltuaan Olympiastadionilta Suomenlinnaan kiittivät pojat vieraanvaraisuudestani, pakkasivat nyssäkkänsä kiinni pyöriin ja jatkoivat kohti länttä. Sydämestäni toivon heidän matkansa sujuneen hyvin ja löytäneen muitakin olohuoneita märän teltan sijaan yövyttäväksi.
Tämä oli kuulkaa aivan luksusta saada "maailma" omaan olohuoneeseen aikana, jolloin itsellä ole aikaa, energiaa ja taloutta lähteä omaa kaupunkiaan pidemmälle retkeilemään. Suosittelen!
Olipa kiva teko! Ja hyvä kun oli kivaa kumminkin puolin.
ReplyDeleteEntisessä elämässä tälläistä tapahtui paljonkin, usein (sillon tuntui että liian usein) oli joku bändi ties mistä päin maailmaa olohuonelattiamajoituksessa. Nykyisessä elämässä on toiset systeemit; majoitustilaa löytyy miehen työpaikalta. Olisi joskus kyllä ihan kiva saada yllätysihmisiä, joita ei tunne. Vai olisiko? Itsetutkiskelun paikka.
Ihan näin ventovieraita en ennen kotiini ole majoittanut, mutta syömään olen joskus jonkun matkailijan mukaani napannut. Niin oli hauskaa vaihtelua arkeen tämä, että toivoisin sattuman toistekin tuovan meille vieraita!
DeleteSe parikin minuuttia naputtelua kuussa on suuri ilo lukijalle, kiitos!
ReplyDeleteYhdyn yllä olevaan kommenttiin! Vilijonkan juttuja on tavattoman hauska lukea :)
DeleteKiitos anonyymit kauniista sanoistanne!
DeleteHetken jo pelkäsin, että Vilijonkka ei enää ehdi blokata. Ihanaa löytää Sinut sittenkin.
ReplyDeleteMinäkin luen mielenkiinnolla. Tulee sitten tiheemmin tai harvemmin. Olipa mukavaa, että majoitit. Itsekin olen tässä mietiskellyt, että kodin ovet olisi hyvä aukoa useammin. Kunhan ehtisi.
ReplyDeleteOnpas kiva lukea taas kuulumisia! Vaikka tekstiä tulisikin harvoin, niin se on aina odottamisen arvoista, ja ne kuvat, ne kuvat. :)
ReplyDeleteSattumaa muuten voi myös avittaa liittymällä Couch Surfingiin. Sieltä voi onkia itselleen vieraita ihmisiä sohvalle nukkumaan. Olen itse reissannut tuon avulla että majoittanut itsekin matkaajia, ja molemmt on olleet aina hyviä kokemuksia. Joskus, jos majoittaminen puolin tai toisin ei ole onnistunut, olen kuitenkin tavannut hyviä tyyppejä ihan vain turistikävelyllä tai kokkauksen merkeissä. :)