Wednesday, April 16, 2014

Itämistä odotellessa



He veivät voiton. En tiennyt kilpailusta eivätkä he mitään tunnusta, mutta nyt sen näen. Erehdyin uskomaan tasavertaisuuteen. Huomenna jälleen kohdataan, mutta en odota mitään. Toivon vain pehmentävää sensuroivaa sumua. Olisipa minulla huonompi kuulo, sellainen tavallinen vain. Ja jos näkisin vähemmän ei tarvitsisi puuttua. Herkkyys lienee tässä yhteiskunnassa heikkoutta.

Mies sanoi, ettei ole minun syy. Usein hän on oikeassa, mutta nyt oma usko horjuu. 

Laji on luullakseni oikea, mutta kenttää on parasta vaihtaa. Vaihtoehtoja onneksi löytyy. 



En siis ole täysin toivoton, kylvinhän juuri rairuohon! Vappuruohon? Kaunistaa se päiviä silloinkin. Bai Xin Zhuangin kylän raunioista pelastettu lautanen kuiskii minulle verkkaisia onnellisia muistoja. Kiitos.

9 comments:

  1. Mikäli uskon horjumisesi liittyy koulumaailmaan ja suomalaiseen nuorisoon, nostan hattua kunnioittavasti, sillä kaksi ystävääni kamppailee saman nuorison kanssa ja kauhukertomukset saavat omankin mielen kärttyiseksi ja epäuskoiseksi. Mikä heitä vaivaa!?! Kevään tullen ovat kuulema vielä rauhattomampia, mitä enemmän auringonvaloa, sitä enemmän myös virtaa nuorisossa. Mutta osaavat kuulema olla myös ihania.
    Et ole toivoton! Älä edes kuvittele tuollaista. Rairuohon tavoin nouset sitkeästi kohti korkeuksia! :)
    Rentouttavaa ja aurinkoista vap... siis pääsiäistä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikä vaivaa, niinpä. Vain sellaiset kollegat tuntuvat jaksavan jotka eivät turhaan moista mieti, sen kun jatkavat murehtimatta, miettimättä. Kun ei niille kuitenkaan mitään voi. Minä taas turhaudun ja ahdistun. Kiitso samoin, aurinkoista pääsiäistä (ja vappua) sinullekin!

      Delete
  2. Tuli kylvettyä rairuoho ajoissa, mutta mitään ei noussut. Homehtunut näemmä koko ruoho.
    Mutta vappunakin on vihreä kiva, sinne voi sitten askarrella vaikka jotain viuhkoja seisomaan...

    Voi ei, luin vasta nyt tuon työhön liittyvän. Halus sinulle, tosi lämmin ja voimmaannuttava. Antaisin niin mielelläni vertaistukea naamakkain. Kuule, ota breikki, niin mäkin tein.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rairuohon kasvatus on toisiaan kinkkistä puuhaa, ei saa alussa yhtään kuivahtaa, mutta liiassa kosteudessa homehtuu. Taitolaji, kuten muukin elämä. Muutamalla voimahalauksella onkin hyvä jatkaa elämää eteenpäin, kiitos!

      Delete
  3. No mutta, mikäs nyt noin painaa? Harmittavaa, epäreiluuden kokemus on ihan kamalaa.

    Toivottavasti joku mukavampi vaihtoehto itää parhaillaan.

    Suloista pääsiäistä joka tapauksessa!

    Lempi Sveitsistä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eniten harmittaa työpaikka jossa ei saa tehdä työtään. Moinen ahdistaa ja turhauttaa.

      Mukavaa pääsiäistä sinullekin!

      Delete
  4. Uusia vaihtoehtoja kannattaa kokeilla! Itse olen viikon ajan niellyt pettymyksen kyyneleitä, mutta nyt aion kylvää uusia siemeniä. Lämpimiä halauksia sinne teille kaikille! Kaisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä vielä ihmetelen mitä siemeniä sitä okein hyllyltä valitsisi kokeiltavaksi. Kasvatus onkin jo haastavampi juttu. Tsemppiä meille, Kaisa!

      Delete
  5. Kaarina Davis kirjoitti juuri osuvasti erityisherkistä. Ehkä sinäkin saat hänen sanoistaan voimaa. http://www.kaarinadavis.com/2014/04/outolintu.html
    Ihanaa on tosiaan se, että kenttää voi todellakin aina vaihtaa ja vaihtoehtoja ON. Omasta itsestähän se on kiinni alistuuko ja litistyykö vai haluaako nähdä ja löytää nuo vaihtoehdot ja ottaa ohjat omiin käsiinsä.
    Kaikkea hyvää!

    ReplyDelete