Monday, November 30, 2009

Varaslähtö




Vaikka Kiinassa asutaankin, niin suomalaisista perinteistä yritetään pitää kiinni. Että ulos mennään säällä kuin säällä, Runeberginpäivänä syödään torttuja ja itsenäisyyspäivänä asetetaan kynttilät ikkunalaudoille sekä laulaa kajautetaan Maamme.

Joulukuussa paistetaan pipareita - paitsi mepä paistoimme ensimmäiset jo marraskuun puolivälissä.
Lucia-päivänä syödään Lussekatten - paitsi mepä leivoimme niitä jo eilen. Sitä paitsi se taitaakin olla ruotsalainen perinne, mutta mitä väliä sillä on, olihan Suomi aika monta sataa vuotta osa Ruotsia!

Mutta adventtikynttilät asettelimme esille eilen, sytytimme ensimmäisen kynttilän ja nautimme mantelitonta joulupuuroa aamiaiseksi. Ja saimme nauraa emännän uusavuttomuudelle; ei tunnistanut keittiökaapista kuorimattomia manteleita, ajatuksissaan kun etsi puurossa käytettäviä "valkoisia" manteleita. Onneksi minulla on vielä monta adventtia aikaa parantaa kykyjäni.

6 comments:

  1. luulenpa, että ulkomailla nuo kotimaan tavat muodostuisivat entistäkin tärkeämmiksi. Sellaista tervetullutta kotoisaa riittiä ja perinnettä, turvallisuuden tunnettakin vissiin.

    ReplyDelete
  2. Saatteko hyvin kaikkia raaka-aineita siellä? Esimerkiksi Amerikassa asuvalla ystävälläni oli vaikeuksia löytää kardemummaa pullaan, kunnes tajusi mennä intialaisten omistamaan kauppaan (ja sitten kuori vihreitä kardemummia ja jauhoi niitä...)

    Edellisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että ulkomailla asuessa kotimaan ihan hupsutkin tavat tulevat tärkeiksi. Kerran tein himmeliä mehupilleistä, vaikka en ole sitä Suomessa koskaan väsännyt, en ennen eikä jälkeen - tai ehkä joskus ihan lapsena mahdollisesti.

    ReplyDelete
  3. Eilen tänään huomenna, toki nämä riitit ja tavat ovat tärkeitä itsellekin, mutta ennen kaikkea sitä haluaa lasten omaksuvan tietyt tavat toimia ja tuntevansa suomalaisen kulttuurin omakseen, vaikka ns. kolmannen kulttuurin kasvatteja ovatkin. Sillä jos emme kotona pipareita leivo, eivät he niitä hajumuistijälkiä muuallakaan saa, ei koulussa tai päiväkodissa ainakaan.

    Maiku, tuolla tavalla minäkin kardemummani hankin. Kunnes väsyin näpertämiseen ja lisäsin miehen ostoslistalle hänen lähtiessä Suomeen työmatkalle. Karkeasti ottaen täältä saa kaikkea, ajoittain jopa Oltermannia ja hapankorppuja, mutta ikävästi yleistäen kaikki paikallinen "tavara" on huonolaatuista tai ainakin epätasalaatuista. Aina on vähän sellainen olo kuin ostaisi sikaa säkissä. Esimerkiksi kylmäketju ei välttämättä ole ollenkaan niin jatkuva mihin meikäläiset ovat tottuneet. Paljon jäätelöä olen saanut heittää menemään, kun paketin aukaisun yhteydessä huomaan sen sulaneen ja jäätyneen uudestaan useammin kuin kerran. Eikä siinä auta valitukset, kun eivät siellä kaupssa paremmasta tiedä... Viimeksi tänään riisipussista vilistivät pienet mustat örkit, johon ayi vain tuumasi, että nehän lähtevät huuhtelemalla pois. Hmm. Menin kuitenkin ostamaan uuden säkin.

    ReplyDelete
  4. Arvonnassa voittamani huivi löysi tiensä perille jo näin pian! Kiitos, on todella kaunis ja tuntuu kestävältä toisin kuin kiinalaiset kankaat ihan liian usein. Tosin sehän onkin käsityötä. Ja pakkaus oli ihana! Kiinalaista matematiikkaa!

    ReplyDelete
  5. anna, no sepä tuli nopeasti, tasan viikossa!

    ReplyDelete
  6. Mä tunnen itseni aina niin huonoksi perinteiden vaalijaksi jos alan vertaamaan suhun. Minusta perinteet on tärkeitä, mutta kun oon niin saamaton.
    Tänään ollaan nyt joulua sentään laitettu sen verran, että kalenteri on viritetty, lapsen pikkujoulukuusi tuotu sisään ja yhden hyasintin ostin. Onhan siinä jo!

    ReplyDelete