Sunday, November 15, 2009

Kuvatulva vuorilta




Siellä jossain, kolmen tuhannen metrin korkeudessa, puolentoista tunnin ajomatkan päässä "sivistyksestä" aaltoilee järvi ja sen rannalla uinuu Wenhain kylä. Onnellisten hevosten, lehmien sekä sikojen laiduntaessa tyyninä ja vapaina arolla, huikean kirkas aurinko poltti minun turistihuuleni ja tuuli viskasi lakkini kymmenien metrien päähän. Kiersin järven, palasin kylän arjen keskelle.



Matriarkaalisen yhteiskunnan rippeet näkyivät katukuvassa. Naiset raatoivat työt, olivat päättäväisiä ja vahvoja. Miehet - no, mitäs muuta heille jäi kuin juopottelu kylän ainokaisessa anniskelupaikassa. Muutamalla tosin näin kuokan olalla tai hevosen liean päässä lompsottelemassa. Kontrasti oli surullinen, en haluaisi syntyä mieheksi Wenhaissa!



Syrjäseutujen ongelmat eivät liene kovastikaan eroa maailman eri kolkissa toisistaan. Jatkuvasti nousee muistoista mieleeni matka Vienan Karjalaan, samanlaista meininkiä; raaka ilmasto, kouluttamattomuutta, puutetta ja turhautumista, perinteistä viljelyä hevosvetoisilla välineillä, juopottelua ja kuitenkin ympärillä maailman kauneimmat maisemat, joista lähteminen toisi mukanaan ikävää, sopeutumisongelmia, ulkopuolisuudentunnetta.

Tämä postaus olkoon kunnianosoitus sitkeille sekä ystävällisille Wenhain naxeille.

9 comments:

  1. Teilla oli varmaan upea reissu!
    Muistelen edelleen -89 Kiinan reissua jolloin kavimme kolhoosissa. Siella oli juuri samanlainen tunnelma.

    Taalla Egyptissa nuoret miehet syrjaytyvat kun ei ole koulutusta eika duunia, niin helposti sotkeudutaan huumeisiin. Huumeet on siis yleisempaa kuin juopottelu jos olen oikein ymmartanyt. Toki juoviakin on muttei niita katukuvassa yleensa nae.

    Mukavaa sunnuntaita Pekingiin!

    ReplyDelete
  2. Kyllä ne ongelmat osaa kuvitella (vaikka niistä ei varmasti voi tietää kun se, joka siellä elää), mutta on syrjäseudut vaan mielenkiintoisia ja kuvauksellisia.
    Hienoja kuvia. Tuo risumieskin. Anna tulla vaan lisää!

    ReplyDelete
  3. Blogitse, tuo kylä oli kylä niin syrjässä, ettei siellä varmaan onneksi huumeita ollut. Inhottavia juttuja.

    Liivia, se on kyllä kuule nainen, joka heinää kantaa!!!

    ReplyDelete
  4. kerrotko meille miten tanne pekingista matkataan?

    ReplyDelete
  5. Hienoja tunnelmia. Tuo asetelma kuulostaa ja näyttää aika tutulta. Naiset ovat niin kiireisiä arjen pyörittämisessä etteivät ehdi syrjäytymään. Niin täälläkin. Naiset kantavat juomaveden ja polttopuut, valmistavat ruoan, hoitavat lapset ja vanhukset. Ja mitä tekevät miehet, kykkivät ryhmissä teiden sivuilla, maleksivat edestakaisin mitään tekemättä, parveilevat. Siltä se ainakin näyttää.

    ReplyDelete
  6. Kiitos näistä kuvista.Todella mielenkiintoinen paikka. Matkustan kamerassasi :)

    ReplyDelete
  7. Aurinko, Pekingistä lento Lijiangiin (3h), sieltä pakettiautolla 1,5 tuntia möykkyistä soraserpenttiinitietä ensin vuorta ylös ja sitten alas laaksoon.

    Saya, mielenkiintoista olisi tietää miten asiat ihan ihan oikeasti ovat, minähän vain tulkitsen pikaisia havaintojani!

    Isoinpapu, Ole hyvä... ja matka jatkuu!

    ReplyDelete
  8. kiitos! viela vaivaan; olisko tama yksin naisena toteutettava reissu taalta kasin? yhtaan sanaakaan kiinaa en osaa ja onko turvallista. mita versiota lianjissa puhutaan? menitteko ihan LP:n ohjeilla? jaa taidan hakea oppaan kirjatosta ja miettia tata kohdetta seuraavalle yksin tehtavalle matkalle. kiitos tasta!

    ReplyDelete
  9. Valokuvasi ovat ihania. Niitä katsellessani eivät omat kummalliset otokset, Pekingistä ja muualta, näytä enää kovin erikoisilta.

    Yleensä ihmiset pyörittelevät silmiään ja puhuvat Rusinan taidekuvista kun saavat eteensä jotain sellaista, mitä itse eivät koskaan kuvaisi.

    ReplyDelete