Wednesday, July 30, 2014

Tarina kesävalosta...






ja aurinkolaseista!

Kesää on vietetty niin, ettei blogikaan ole päivittynyt. Lämpö syleilee ja metsähiiri on pelastatutunut läkähtymiseltä viileään makuuhuoneeseemme. Lapset ovat hajaantuneet kukin omille teilleen, esikoinen rilluttelee ystävättärineen kaupungissa, kuopus lomailee mökillä ja keskimmäinen on kuudetta päivää merenrannalla partioleirillä. Merivesi kimmeltää ja keskimmäinen on varmasti ulkoillut enemmän kuin tavallisesti. Ja kokenut koviakin.

Tänään aamuyöstä mies lähti ajamaan kohti Kemiön saarta viedäkseen keskimmäisen partioleiriltä lähimpään keskussairaalaan silmäpoliklinikalle, sillä lapsen silmä oli jälleen alkanut oireilla kivuliaasti. Tyksin uskomattoman nopean hoidon ja miellyttävän lääkärikohtaamisen tuloksena lapsen taskuissa pullotta nyt monenlaisia tippoja ja salvoja, mutta tyystin uudenlaisen vaivan vuoksi. Kivun, valonarkuuden, vetistämisen ja punoittavuuden syy ei ollutkaan kumpikaan häntä yleensä silmälääkärille pakottavista sairauksista, vaan lumisokeus! Kyllä vain.

Aina kuulee paasausta UV-valosta ja siltä suojautumisen tärkeydestä. Kuuliaisesti olemme hankkineet koko perheelle aurinkolasitkin, keskimmäisellä oikein vahvuuksilla, mutta niiden käyttö miestä lukuunottamatta on hyvin vähäistä. Mutta nyt saimme opetuksen... Lumisokeus on ohimenevä ja paraneva sairaus, mutta kokemuksena turha ja epämiellyttävä.

Hyvät lukijat, laittakaahan tummat kakkulat päähän näillä keleillä kimaltelevan veden ääressä pulatessanne! Kannattaa.


3 comments:

  1. Olet oikeassa. Târkeä juttu. Olen ihmetellyt Alpeilla ihmisiä jotka siristelevät kirkkaassa auringossa ja hangen loistossa ilman laseja.

    ReplyDelete
  2. Koekommentointi, toimisiko nyt?

    ReplyDelete
  3. Jotain häslinkiä bloggerinkommentoinnissa...
    Kati, minulle ei ole tullut mieleenkään, että näin voimakkaita oireita voi tulla, kun ei edes olla Alpeilla, niissä valokuvaamissasi todella häikäisevissä maisemissa. No, nytpä tiedän.

    ReplyDelete