Kujalla seisoskeleva herra kutsui pihaansa, jossa syksyn kaalisato lojui kuivumassa säilöttäväksi ja erilaiset tykötarpeet nojailivat siististi talon seinustalla. Miehen murheena oli pihavaraston luhistuminen. Lieneekö itsekseen romahtanut vai purkuväen aikaansaannoksia.
Hän antoi minulle vapisevin käsin rustaamansa lappusen, jossa luki: "Itä länsi kaikkea sähkötarviketta". Jollen aivan ymmärtänyt kaikkea hänen puhettaan, niin eipä tämä lappunenkaan paljoa selventänyt.
Menikö itään vai länteen ja saiko sähkötarvikkeita? Luhistunut varasto tuntuu nyt jotenkin pieneltä murheelta.
Voi miesraukkaa. Itä länsi tarkoitti ehkä tavaraa 东西 dōngxi? Kaippa hän oli rakennusmateriaalia vailla?
ReplyDeleteTulin tästä todella surulliseksi. Menee ymmärrykseni yli tämä touhu.
ReplyDeleteMiolann, tosiaan, tavaraa, kyllähän minäkin käytän tuota sanaa. Mutta kun toisaalta näytin kirjoitelmaa kiinalaiselle hän ei myöskään ymmärtänyt viestiä kokonaisuutena. Tyypillistä tässä näyttää nyt olevan taas seikka, että kaukana Suomessa (?) joku osaa tulkita paperia paremmin kuin ihmiset täällä!
ReplyDeleteJenniH, anteeksi aiheuttamani mielipaha. On vain pakko jonnekin purkaa näitä kokemuksia.
Tämä oli riipaiseva kirjoitus karuine kuvineen. Saisit erittäin vaikuttavan näyttelyn pystyyn näillä sekä muilla lähikylän tuhoamista kuvaavilla otoksillasi.
ReplyDeleteKaisa, jonkin sortin näyttely on jo päässäni muhinmassa. Eilen keksinkin jotain. Ikään kuin museoin kylän kuvin, vitriinein ja esinein. Saapa nähdä mitä syntyy.
ReplyDeleteNämä kuvat ovat tosi hienoja ja koskettavia. Miten en ole käynyt täällä vähään aikaan. Olenpa ollut hölmö!! Tosin en ole käynyt oikein missään rakkaissa tutuissa blogeissa pitkiin aikoihin ja olen kyllä ollut siis varsin pölö!
ReplyDeleteEiei, ei sinun syytäsi mielipaha ollenkaan, eikä mitään syytä pyytää anteeksi. Tuo Kiinan tapa johtaa (alistaa?) maataan on vain niin häkellyttävä. Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, näistä kuvista saisit näyttelyn, joka antaisi monille ihmisille ajattelemisen aihetta. Hyvä, että tuot julki näitä asioita, se on tärkeää! Eli pura vain meille jatkossakin, otetaan kyllä vastaan! :)
ReplyDeleteHyvä, että kuvaat, keräät, tallennat, kerrot. Kaikenlaista pahaahan sitä maailmassa tapahtuu. Välillä mietin ehkä turhankin paljon, mikä on oma osuus näin rikkaana länsimaalaisena "kuluttajana" siinä kaikessa.
ReplyDeleteLuin juuri sellaisen kirjan kuin Little Bee, jossa kuvattiin sitä, mitä Nigeriassa tapahtuu öljy-yhtiöiden ja korruptoituneiden poliitikkojen välillä. Ihan kammottavaa.
Ja minä asun sellaisessa paikassa, missä on aika paljon pienehköjen öljy-yhtiöiden (siis sellaisten, jotka ostavat öljykenttiä ja porausoikeuksia ja myyvät yleensä sitten jossain vaiheessa kentät isommille jalostusyhtiöille) superrikasta johtoporrasta. Yksikin lasten kautta tuttu on sellaisen talousjohtaja ja käy säännöllisesti juurikin Nigeriassa hieromassa "kauppoja" öljykenttäoikeuksista. Eli maksaa lahjuksia niin paljon kuin vain pussi kestää.
Noitten pienten öljy-yhtiöiden niche kun on se, että ne voi tehdä epämääräisempiä kauppoja kuin Shellit sun muut, kun niitä seuraa media ja kansalaisjärjestöt tarkemmin.
Ja tämä talousjohtaja - moninkertainen miljönääri - ja perheensä on vallan herttaisia ihmisiä - eivät ökyile ja lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja niin päin pois.
Siinä sitten mietin joskus kahvikekkereillä, että "jep, he ovat tulleet miljonääreiksi ja minä hyödyn noista kaupoista länsimaisena öljyn suurkuluttajana (vaikken yksityisautoile juurikan enkä muutenkaan kerskakuluta) ja samaan aikaan Nigeriassa lahdataan kylmästi hallituksen palkkaamien palkkasotureiden toimesta öljykenttien läheisyydessä olevien kylien asukkaita. Koska olisihan se nyt liian vaivalloista ja kallista ruveta makselemaan jotain korvauksia ja miettimään uusia asutuspaikkoja kaiken maailman rupusakille.
Että kaikenlaista tapahtuu muuallakin kuin siellä Kiinassa ja karseinta on se, että monet asiat me itsekin tavallaan hyväksymme - ummistamme silmämme, emme sano mitään ja niin päin pois. Enpä ole itsekään viritellyt keskustelua pienten öljykenttiä ostelevien yhtiöiden eettisistä strandardeista tuon tuttuni kanssa. Syödään vaan kakkua ja jutellaan mukavia..Mielessäni vaan mietin, miten kauheaa hintaa jotkut toiset maksavat näistä meidän mukavuuksistamme. Ja eihän se kaikki ole minun syyni, mutta vaikea joskus olla siitä tuntematta syyllisyyttä.
Taas tuli vuodatus. Jotenkin nämä sun kuvat herättää niin paljon ajatuksia. Kiitos siis! Ja menestystä näyttelyidealle. Tuo museoajatus kuulostaa todella loistavalle!
Lempi Sveitsistä