Thursday, November 3, 2011

Oikeastaan olin aamusta matkalla tylsästi Ikeaan hankkimaan uuden kodin loppuja vähäpätöisempiä huonekaluja, kuten sohvia, kirjahyllyjä ja tuoleja. Mutta kuin ylemmän tahon johdatuksesta keksin ensin poiketa koululla hakemaan palkkani. Niin törmäsin kollegoihin, jotka kutsuivat mukaansa vierailulle kiinalaiseen peruskouluun. Ehdin sännätä hakemaan kamerani kotoa, joten hyvät ystävä, tervetuloa tekin vierailulle lentokenttätyöntekijöiden jälkikasvun kouluun!


Luokkahuoneiden ovista sisään kurkkiessa tunnelma oli aavistuksen unelias, mutta siellä täällä käytävillä kaikui kuorolausunta ja hölinä.



Kahden aamutunnin ahkeroinnin jälkeen verryteltiin paikat ja heräteltiin aivot. Kaiuttimista mies huusi rytmiä ja musiikki raikasi.






Pääsimme Kiinan lipun alle seuraamaan kuudesluokkalaisten matematiikan tuntia. Keskittymistä, viittaamista, seisaaltaan vastaamista, ryhmätyötä, ryhmien aktiivisuuden pisteyttämistä, ablodeja, intensiivistä opetuksen seuraamista. Uskomaton oppimisen halun tunnelma. Enkä usko sen olleen vain vieraille näyttämistä, sillä turvallisuuden tunne välittyi jokaisen lapsen olemuksesta.


Toki koululla näytti ulkoisestikin asiat olevan kunnossa. Hieno urheilukenttä, siistit opetustilat ja hiiltä yllin kyllin takapihalla odottamassa talven kylmiä kuukausia.

Näin ovat minunkin asiani hyvin, sillä päivän elämyksen voimalla inspiroidun vähintään viikoksi olemaan aktiivinen.

12 comments:

  1. Kivoja kuvia koulumaailmasta. En koskaan lakkaa ihmettelemästä kuinka joku voi oppia miljoona erilaista merkkiä,jotka ovat meikäläisen silmiin ihan samanlaisia,viivoja vain eri suuntiin.
    Tällä viikolla juttelin yliopistolla saksalaisen vaihto-oppilaan kanssa, joka aikoo muuttaa Suomeen pysyvästi (hänen äitinsä asuu Suomessa), sillä on kyllästynyt saksalaiseen yliopistotouhuun, jossa pudotetaan aina kurssien jälkeen "huonompia" ulos koulusta "huonojen" arvosanojen vuoksi. Hän sanoi että Suomessa opiskelu on paljon rennompaa, kun ei tarvitse kilpailla kaikesta kaikkien kanssa henkensä edestä. Kilpailu Saksassa alkaa jo ala-asteelta lähtien. Aloin taas arvostaa suomalaista koulujärjestelmää entistä enemmän.

    ReplyDelete
  2. Hienoja kuvia minustakin.
    Mielenkiintoinen raportti muutenkin. Eipä tekisi pahaa tietynlainen kurinpalautus moneen muuhunkin maahan.

    ReplyDelete
  3. hietzun kommenttiin liittyen: Suomessahan yliopistossa pudotetaan ja karsitaan heti ovella, Ranskassa esimerkiksi taas kuten Saksassa, matkan varrella. Mikä nyt sitten on parempi, en osaa sanoa. En näe kilpailua kuitenkaan yksinomaan huonona asiana.

    ReplyDelete
  4. Oooooh, ihania kuvia!!! Mikä onni päästä tuollaiseen paikkaan kuvaamaan.

    ReplyDelete
  5. Miten keskittyneitä ilmeitä. Koulussa todellakin täytyy olla heidän mielestään mielenkiintoista.

    ReplyDelete
  6. No ei kilpailu aina pahasta olekaan. Mutta minusta on mukavampi yrittää päästä sisään useamman kerran, kuin pudota sitten esim. loppuvaiheessa ja yrittää aloittaa alusta. Itsehän hain kolme kertaa ennen kuin pääsin opiskelemaan. Joka kerta vahvisti ajatusta "hitto,haen niin monta kertaa että ottavat sisään". Tämä vaihto-oppilas kertoi vain omasta kokemuksestaan,että on hankala esim. ystävystyä jos toinen putoaakin pois koulusta. Tämän jälkeen ei kuulema olla enää yhteyksissä, ei tervehditä, vaikka oltaisiin samassa bussissa ja kaupungissa.

    ReplyDelete
  7. Jatko-opintoihin päsee siellä miljoonien maassa vain tosi harva, joten koulussa on oltava ahkera, eikä vanhempein painostus menestykseen ole vähäistä. Lauantainakin pitää koulua käymän. Mutta kyllä, kurinpalautusta suomalaisiin kouluihin voisi suositella - vaikkapa alkaen sinisistä verkkapuvuista kouluasuiksi:)

    ReplyDelete
  8. Hietzu, toisaalta kiinankieli on helpompaa kuin vaikka suomi, sillä sanoja ei taivuteta. Muistaakseni 400 - 500 merkillä pystyy tulemaan toimeen ja lukemaan lehteä.

    Kiinassa kilpailu yliopistoon pääsemisestä on tosi kovaa, en nyt muista, kuinka harva sinne lopulta pääsee, mutta se oli hyvin pieni prosentti hakijoista.

    Saksalaiseen verrattuna tämä suomalainen tapa tuntuu inhimillisemmältä.

    ReplyDelete
  9. Harmi,että kivihiilellä lämmittävät.

    ReplyDelete
  10. Upeita kuvia. Olen useinkin miettinyt, että miten suomalaiset pärjäävät niin hyvin pisa-tutkimuksissa, kun tuntuu, että monissa muissa maisssa koulukuri on paljon kovempi ja lapset on enemmän "ojennuksessa". Onko se salaisuus sitten juuri siinä, että täällä ollaan niin vapaasti...en tiedä. Mutta mielenkiintoinen oli tämä kurkistus.

    ReplyDelete
  11. Minusta siinä oli jotain hienoa, kun Suomessakin noustiin ylös vastaamaan ennenvanhaan. Tuli liikettä ja ääni kuului koko luokalle. Siihen voisi palata.

    ReplyDelete