Wednesday, August 24, 2011

Taisinpa taas löytää jotain itselleni sopivaa...

Tuo mustekin tuoksui niin ihanalta!

Puolitoistatuntinen meni yhdessä hujauksessa. Harjoittelimme kahta merkkiä: suoraa ja mieltä/sydäntä.


Lopullinen meditaation ja käden yhteistyön tulos vedeltiin valkoiselle riisipaperille. Siihen opettaja antoi hyväksynnän merkiksi leiman. Kuin muinoin ala-asteella.

Ensi viikolla taas, leiman perässä.

Posted by at

7 comments:

  1. VandaAugust 24, 2011 at 10:00 PM

    Hih miten voi olla,e ttä et aikaisemmin hoksannut tän jutun :-)
    Kun se niin ilmiselvästi sopii sinulle....
    Nimimerkki "punaiset satulat"

    ReplyDelete
  2. AnonymousAugust 25, 2011 at 1:52 AM

    Hyvä että hoksasit nyt, vaikka kieltämättä hiukan VAndan tapaan ihmettelen että vasta nyt.
    MEidän lähellä on liike joka myy tarvikkeita tuohon hommaan. Olen kosketellut siveltimiä ja katsellut mustepulloja ja tietty miettinyt että 'olisi kiva'...

    ReplyDelete
  3. HurmioitunutAugust 25, 2011 at 2:27 AM

    Voi,tuo on varmasti kivaa! Rentouttavaa,tai rassaavaa,riippuu siitä kuinka merkkien kirjoitus/maalaus sujuu... Tahtoo lisää kuvia tuotoksista! :)

    ReplyDelete
  4. RooibosAugust 25, 2011 at 3:29 AM

    Ihanat kuvat ja ihana postaus <3 !

    ReplyDelete
  5. VilijonkkaAugust 25, 2011 at 8:54 AM

    Vanda ja Piilomaja, annoin postauksessa ehkä hieman väärän kuvan, totta kai olen tiennyt kalligrafian minulle sopivan, olenhan opettanut sitä jopa ammatikoulussa! Mutta, ongelmana on pikemminkin ollut opettaja ja kohtuullisen matkan päässä olevan opetuksen löytyminen. Lisäksi olen arastellut koska jotenkin ajattelin että karakteerit on hallittava ensin kunnolla , sitten vasta voisi siirtyä "kaunokirjoitukseen". No, näin se ei näytä olevan. Kun eilen näytin kuskillemme tuloksen sanoi hän sen olevan kaunis, muttei kuitenkaan osannut sitä lukea! Niin poikkeavat nämä vanhanaikaiset merkit tästä Maon aikana yksinkertaistetusta kirjoituksesta.

    Hietzu, opettaja tosiaan vähän väliä muistutti rentoutumisesta ja hengityksen tärkeydestä. Ja huomasinkin melko pian hitauden olevan valttia. Minulle hyvin vaikea asia tuo hitaasti maalaminen! Että antaisin siveltimelle aikaa valuttaa mustetta paperiin.

    Rooibos, kiva kun pidit! Kiitos.

    ReplyDelete
  6. AnonymousAugust 25, 2011 at 1:38 PM

    Tämä on sitä, mihin yllättäen minäkin rakastuin Japanissa. Visuaalista, verbaalista ja tanssillista (mieli ja keho yhdessä) -täydellinen taiteen laji! Mutta eihän sitä täällä voi missään harjoittaa...T2

    ReplyDelete
  7. PauliinaAugust 26, 2011 at 3:11 AM

    Oi! Tuollaisen leiman perässä minäkin menisin. Kaunista! Selvästi sinun juttuasi..

    ReplyDelete

Subscribe to: Post Comments (Atom)