Kuulinko juuri kysymyksen, miten minä, kotirouva, saan päiväni täällä Kiinassa kulumaan, kaikkien kolmen lapsen ollessa koulussa 8.15-15.25? Vastaanpa teille:
6.55 Puhelin äänelliselle siltä varalta, että koululta soittavat sijaiseksi
7.00 Vaatteisiin ja aamiainen esille
7.10 Lasten herätys ym. aamutoimet
8.00 Vien lapset kouluun
8.15 Takaisin kotona, siivoan aamiaitarvikkeet, tiskaan (kone rikki), luuttuan viikonlopun jäljet & kertyneet Pekingin saasteet ensimmäisestä kerroksesta n.100m2 (talossa ei enää kotiapulaista), ripustan pyykit, laitan uuden koneellisen pyörimään
9.30 Lähden mopolla Zumbaan - vallan uusi aluevaltaus. Tunnin keikuta, heilun, nauran lantiolleni, yritän ylpeästi pokkana olla mukana...
11.00 Suihku, pyykin ripustus, uusi koneellinen pyörimään
11.30 Lounas läheisessä kahvilassa ystävättären kanssa
12.30 Yritys palata kotiin, työmiehen paikalle kutsuminen, sillä kotiportti ei aukea, sähkölukko ilmeisesti rikki, odottelua
13.10 Korjaaja kuulemman matkalla, odottelua helteisellä kadulla
13.20 Korjaaja saapuu, minulla kiire koululle ostamaan esikoiselle laskinta, joka piti olla jo viime viikolla, mutta loppuivat myymälästä kesken. Oviongelman vuoksi en saanutkaan kotoa kulkukorttiani (koulun vartijat vihaisia) ja puuttuvaa rahaa. Menen kysymään koulun palkkatoimistosta josko voisin saada keväällä maksamattomatta jääneen tonnin (100€). Ei käy, vasta 16. syyskuuta on seuraava palkanmaksu. Laskimen hankkimisesta uupuu siis sata rempulaa (10€), ja onneksi tapaan käytävällä ruotsalaisen kaverin joka tarjoutuu lainaamaan, ja niin syösyn hankkimaan laskimen.
14.20 Oven avautumista odotellessa pistäydyn kahvilassa jääkahvilla
14.50 Ostan illallistarvikkeet
15.20 Haen tyttäret koulusta
16.00 Pääsemme livahtaan kotiin, sillä korjaaja sai oven auki, mutta yhä häärää lukon kanssa. Alan valmistella illallista, ripustan taas pyykkejä
17.00 Tarjoilen illallisen tyttärille, autan esikoisen balettitossujen säädössä, muistuttelen lapsia vuoronperää läksyjen teosta ja soittoharjoituksista, lähetän esikoisen baletiharjoituksiin
18.00 Ilmoitan lapsille bloggausaikeistani, tietävät ettei saa häiritä ellei maailma oikeasti tee loppuaan. Ja portin ovi on edelleen rikki. Huomenna kuulemman joku tulee taas katsomaan ongelmaa.
Näin ne päivät hujahtavat, enkä edes ompelukoneeseen ehtinyt koskea, saati pitkästyä.
Ja huomenna menen ihmettelemään agentin kanssa vapaita asuntoja. Hui!
Jännittäviä on sun päivät!
ReplyDeleteJos minä kirjoittaisin niin se olisi jotain kudon, kirjoitan, kudon, kirjoitan, käyn postilaatikolla, kudon, kirjoitan, lähden ruokakauppaan, teen ruokaa ja kas siinähän se päivä taisi ollakin.
Uusi asunto! Sekin on jännittävää! Toivottavasti löytyy kiva.
Voi kuinka olenkaan kaivannut näitä postauksiasi! Nyt syksyn ja arjen saapuessa,pystyn keskittymään blogimaailmaankin toisella tavalla. Ja ehkä saan itseäni niskasta kiinni kommentoidakseni useammin. Täällä minä olen,vaikkakin hiljaisesti. Yritän pitää itsestäni enemmän meteliä :P
ReplyDeletePidin tästä päiväohjelmasi paljastamisesta. Niin ne päivät vain hujahtavat! Minne? Olisi hauska itsekin pitää kirjaa päiväohjelmistaan...
Multa usein kysytään ihan sama kysymys vaan eipä ole tarvinnut tähän mennessä tylsyyteen kuolla. Tekemistä päiviin riittää enemmän kuin tarpeeksi ja kaipaisin vuorokauteen enemmän tunteja.
ReplyDeleteVoi, tuon kysymyksen olen kuullut itsekin satoja kertoja. Kohta ripustan otsaani lapun jossa lukee, että viihdyn kotona erinomaisen hyvin, en kaipaa jokapäiväisiä sosiaalisia kontakteja (perhettähän ei lasketa sosiaaliseksi kontaktiksi) ja saan aikani hyvin kulumaan, jopa niin hyvin, ettei se aina riitäkään kaikkeen mitä haluaisin tehdä (kuten kirjoittaa, lukea, opiskella, bloggailla, puhumattakaan kotihoidollisista velvotteista).
ReplyDeleteKuulostaa nuo reistailut niin tutuilta...koskahan meidän sähkölukko jättää meidät portin ulkopuolelle, portin sisäpuolelle olen jo muutaman kerran jäänyt kun portti ei ole avautunut.
Liivia, ju, olihan tuo jännää kun ei tiennyt pääseekö tämän vuorokauden puolella kotiinsa vai ei. Mietin jo mihin ravintolaan vien lapseni illalliselle, mitä sanon balettiopettajalle kouluvaatteissa harjoituksiin tulevasta lapsesta, kenen naapurin luoksen tungemme yökylään. Loppu hyvin kaikki hyvin!
ReplyDeleteHietzu, tervepä vaan! Päiväohjelman kirjaamisesta ajattelin, että sitä on kiva sitten joskus myöhemmin, toisessa elämäntilanteessa hauskaa lukea!
Mizyena, luulen kaikkien ulkosuomalaisten kotiäitien törmäävän samaan kysymykseen säännöllisin väliajoin. No, nyt olen vastanut ainakin kerran aika perusteellisesti ympäripyöreiden vastauksien sijaan.
Jaana, meillä ei sisälle onneksi jää jumiin, vaikka pre-paid sähkö loppuisikin, ollaan testattu! Mutta ei tämäkään ihan mukava kokemus ollut.
Hei! Luulin etta olit ihan taysin lopettanut bloggaamisen! Kiva etta olet palannut:-) Muuttaminen ei ole mun lempipuuhaa. Me ollaan muutettu liian usein. Taallakin vuodesta 2003 viisi asuntoa. Tulee ihan huono olo kun ajattelen laatikoita.
ReplyDeleteNiin tutun kuuloiselta päiväsi kuulostaa! :)
ReplyDeleteMinulla koittaa tällä viikolla paluu omaan arkiseen säätööni.
Halauksia!
Aurinko, ehei, en sentään vallan lopettanut, pidin vain hieman kesälomaa! Tuli sellainen yhtäkkinen tarve taukoon, jopa yksityisyyteen. Iski ehkä pieni epävarmuus, piti tehdä tilannearvio bloggauksen merkityksestä. Tästä tämä taas kuitenkin jatkuu.
ReplyDeleteMeillä ei onneksi oe ollut muuttoja kuin kaksi sitten vuoden 2003. Kolme vuotta ollaan nytkin asuttu tässä ja kaappien pakollinen tyhjentäminen tuntuu vain ja ainoastaa hyvältä. Löysin eilen hyllyltä mm. 31 kokoiset luistimet, vaikka kuopuksen jalka on jo 34!
Kaisa, iloista paluuta arkeen! Tämä on parasta. Vaikka olihan tuo kesälomailukin ihan parasta.
Ei kotiapulaista - miksei? Vaihtelunhalua, vai tuumailetko: toisaalta ja toisaalta...?
ReplyDeleteAnonymous, melkein helpompaa olla ilman... Aina sai olla selittämässä ja pelätä mitä seuraavaksi menee rikki. Vaikka ilman muuta kotona on nyt huomattavasti likaisempaa, koska en todellakana luuttua lattioita joka päivä, kuten ayi teki. Ihannehan olisi vain muutamana päivänä kotirauhan "rikkova" puuhaaja, mutta kotiapulaiset haluavat yleensä kokopäivähomman ja vähän ekstratuntejakin päälle lisätienestin vuoksi. Ja minusta taas on ollut todella ihanaa olla nämä viimeiset kaksi viikkoa yksikseni perheeni kanssa kotona. Sitten kun kyllästyn Pekingin pölyihin yritän varmaan taas löytää jonkun.
ReplyDelete