Yleensä tässä lähistöllä liikkuessa on verkkainen tunnelma. Ukkelit istuksivat palleillaan ja lyövät korttia. Kadun tapahtumien riehakkuusasteikossa korkealle kiipeä jo pesuvesien viskaaminen kadulle.
Tänään jouduin kuitenkin todistamaan asuinaluettamme reunustavalla tiellä tapahtumaa, joka palaa jatkuvasti filminomaisesti mieleeni. Siinä oli vihaa, kauhua, raivoa, pelkoa, lamaantumista, varmasti myös paljon kipua. Pakettiauton kuljettajalla olisi ollut monta tilaisuutta lopettaa, peruuttaa vain, astua ulos ja miettiä tekemisiään edes sekuntti. Hän valitsi toisin, ajoi kaasutellen eteen ja taakse, uudestaan, kaasu huutaen, yrittäen päästä ajamaan miehen yli. Välillä mies pääsi jo nousemaan ylös, kunnes auto kaatoi uudestaan maahan.
Hetken mietin mitä tehdä, ihmettelin ympärille kerääntynyttä suurta passiivista joukkoa, joista kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Sitten muistin useilta tahoilta paukutettua ohjetta: jos tulet onnettomuuspaikalle lähde heti pois - ulkomaalaisia ei siinä tarvita. Joutuu helposti syntipukiksi ja maksumieheksi. Pakettiauton seuraavan kerran peruuttaessa muutaman metrin kauemmaksi pääsin livahtamaan ohi, kädet vapisten, silmät kosteina, yrittäen pitää mopon asfaltilla.
Tunnen itseni surkimukseksi, olen järkyttynyt. Vaikka tiedän, etten mandariinin taidoillani oikein tilannepsykologina olisi pärjännyt, vaan kenties joutunut itsekin matoksi. Mutta, filmi pyörii.
Mikä ajaa ihmisen noin suureen raivoon? Näennäisesti tyynen kylän elämässä taitaa pinnan alla kyteä.
Olipa todella kurjaa varmasti todistaa tuollaista näkymää! Olivatko ne muut ihmiset myös ulkomaalaisia vai eivätkö paikallisetkaan uskaltaneet puuttua tilanteeseen? Toivottavasti mielesi tyyntyy pian. Muistan itse todistaneeni kerran (täällä Ranskassa) pyöräilijän ja autoilijan välistä lähes nyrkkitappeluksi yltynyttä välienselvittelyä. Vaikka yleensä tungen nenäni kaikkeen (vähän liikaakin ehkä), niin niistä miehistä huokuin niin suunnaton raivo, etten todella uskaltanut tehdä muuta kuin hipsiä vähin äänin muualle.
ReplyDeleteAika hurjalta kuulostaa.. Olikohan kyseessä mies joka oli tehnyt useammallekin jotain vääryyttä jos kukaan ei mennyt väliin? Ken tietää.
ReplyDeleteItsesuojeluvaisto voi joskus olla hyväksi niin siellä kuin täälläkin. Kaikkeen ei voi puuttua
ReplyDeletevaikka tiukkaa tekeekin. Sääli uhreja ja sivustakatsojia!
Kaisa, kyllä ne muut olivat vain paikallisia. Kello oli kuusi, joten siinä kylän risteyksessä oli kotiinpaluuruuhka - ei suinkaan autoja vaan jalankulkijoita: raknneustyömiehiä, kotiapulaisia yms.
ReplyDeleteMerja, ken tietää tosiaan. Mutta jotenkin tyypillisimmällään mitä täällä näkee (harvoin onneksi) on äkkipikaistuksissaan ärhentelyä. En usko tämänkään olleen suunniteltu juttu, tilanne ehkä vain vei mennessään. Kaikilla olivat uupuneita pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen, kiire kotiin, autoja ei väistetä vaan kävellään kuin oltaisiin maalla, ja sitten autoilija suuttuu kun hänelläkin on kiire ja itsepäisesti pitää ajotieoikeuksistaan kiinni... Kuulostaa tosi vähäpätöiseltä syyltä, mutten tosiaan
usko uhrin ja kuskin tunteneen toisiaan. Meidänkin muuten niin lempeä kuski tuntuu välillä ajavan oikein tahallisen läheltä pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, että minä menen nyt, väistäkää te muut vaikka aidan päälle tai ojaan.
Kuulin eilen myös arvoköyhän yhteiskunnan yleistyvästä oireesta. Sääntönähän on se, että jos loukkaat ja aiheutat vamman jollekin esim. liikenteessä olet velvollinen korvaamaan kaikki sairaalakulut ja pysyvässä vamautumisessa elatusvelvollinen uhrin koko loppu elämän. On siis tapauksissa jossa on koettu paremmaksi töytäistä hieman lisää, niin ei jää elatusvevollisuutta! Oliko kyse tästä elisessä tapauksessa, en tiedä.
Tuon lähikylän asukkaiden elämä mietityttää muutenkin paljon. 10 000 asukasta on ahtautunut neliökilometrin alueelle slummimaisiin oloihin (vesipisteet kadulla, lämmitettyjä taloja, ulkohuussit, ei roskahuoltoa) ja heistä ainoastaan 2 000 on pekingiläisiä, joilla on oikeus terveydenhuoltoon, koulutukseen ja eläkkeeseen. Loput, he työskentelevät vanhuuteensa saakka ja lähettävät perheilleen rahaa kauas maalle vähistä tienaamistaan yaneistaan, ja palaavat kerran tai kahdesti kotikonnuille viikoksi, mikäli onnistuvat junaliput saamaan.
Pensastasku, itsesuojeluvaisto ja suojelusenkeli, niillä pärjännee jotenkin.
Kun jouduimme auto-onnettomuuteen Kiinasa, ympärille kokoontui hetkessä valtavasti ihmisiä. Kukaan ei tehnyt mitään auttaakseen. Kukaan ei soittanut ambulanssia. Vasta sitten kun paikalle sattumalta osui ulkomaalainen kiinankielentaitoinen mies, soitettiin ambulanssi. Eli hyvin tyypillistä tuo kokemasi.
ReplyDeleteHuh, olipa se tapahtuma. Itse jouduin myös todistamaan Kreikassa ollessani kolaria, jossa osapuolet huusivat ja lähes tappelivat. Muistin tuon samaisen ohjeen ja poistuin paikalta...
ReplyDeleteSuzhouren, muistan kolarin jälkeiset postuksesi hyvin. Ne koskettivat ja silloinkin ihmettelin täkäläisiä tapoja. Kuten sitä teidän kunnon sairaalaan hoitoon pääsyn hitautta, sen aiheuttamaa tuskaa ja ikuisia vaurioita. Huh huh.
ReplyDeletePeurankello, ulkkarit käpälämäkeen, maassa kuin maassa. Niin kai on parempi.
Surullista kaikin tavoin.Ja myös hyvin hyvin tuttua.
ReplyDeleteHyvin sanottu, ulkkarit käpälämäkeen :). Libanonissa on muuten sellainen sääntö vakuutuksissa, että jos parkkeeraan autoni paikkaan A (kaikkien sääntöjen mukaisesti) ja joku ajaa päin autoa, kuolee/loukkaantuu, minä maksan jonkun tietyn prosentin mukaan.Kuolemantapauksissa on vankilatuomio..vaikka siis itse istuisin kotisohvalla kun onnettomuus tapahtuu..näillä mennään ja mieluusti sinne käpälämäkeen.
Kiinan varjopuolia, joka sotii kaikkea ulkomaalaisen järjen- ja oikeustajua vastaan. (Tuliko oikein?!)
ReplyDeletePelottava kokemus.
Kamalaa lukea tämmöisistä tapahtumista! En tiedä mitä olisin itse samassa tilanteessa tehnyt... Olen jo nyt, tilannetta itse näkemättä, ihan sanaton ja järkyttynyt... Millaisia ihmiset oikein ovat!?
ReplyDeleteTodistin samantapaista tapahtumaa Huhhotissa Sisämongoliassa Kiinassa muutama vuosi sitten, kun odottelin yliopiston portilla espanjalaista ystävääni, oli ruuhka-aika. Yhtäkkiä siinä autojen ja ihmisten vilkkaassa meressä metrin päässä minusta auto oli töytäissyt alleen polkupyöräilijän, ja koetti yhä rynkyttämällä päästä esteestään yli. Risteyksessä oli liikennepoliisi, joka kehotti auton ja oman pyöränsä alla makaavaa ihmistä tulemaan pois tukkimasta tietä. Sehän ei ollut mahdollista päällä olevan auton takia, joka junnasi ja junnasi uudelleen kasan päälle pääsemättä silti yli. Olin ihmeissäni ja kauhuissani uskomatta tapahtumaa todeksi. Tilanteen kestettyä ikuisuudelta tuntuneen ehkä reilun kymmenen sekuntia, joku hyppäsi ruuhkasta takomaan auton konepeltiä ja huusi agressiivisesti kuskille: 'Peruuta! Peruuta!' Se olikin tuo odottamani espanjalainen mies, joka pelasti pyöräilijän pinteestä. Kiinnostavan lisän toi tämä liikennepoliisi, joka halusi vain harmittavan liikennetukkeen pois, eikä kukaan ajatellutkaan allejääneen vointia. Tämä ei ollut ainoa absurdi asia jonka koin vuoden mittaan Kiinassa, ja jotka edelleen saavat ihmettelemään ihmisyyttä ja aivojen toimintaa. Kyse ei ole samasta tilanteesta kuin jos länsimaissa kukaan ei reagoi nähdessään esim. pahoinpitelyn tms, sillä autoilija edelleen yrittää ajaa päälle, ja tässä, poliisi oli ennemmin autoilijan pyrkimysten kuin alle jääneen apuna.
ReplyDeleteJarno
Jarno, surullista kyllä, mutta osaan pikutarkasti kuvitella näkemäsi. Ihmeellistä meininkiä. Minulta pääsi siis kunnon kirkaisu tilanteen selvitessä aivoihini asti, mutta nämä paikalliset seisoivat tyyninä ja hitaasti eteenpäin löntystellen seurasivat tapahtumien edistymistä. Kellään ei ollut aikomustakaan tehdä mitään. Paitsi katsoa. Monet vain metrin kahden päästä autosta. Ei, en ymmärrä.
ReplyDeleteJohtuukohan tuo välinpitämättömyys Kiinan kamalasta historiasta.. He eivät uskalla/halua sekaantua mihinkään. Historia on aika julma. Tämä kirja on tosi hyvä ja kertoo kolmen naisen tarinan Kiinassa, isoäidin, äidin ja tyttären.. "Villijoutsenet"
ReplyDelete