Juhlapäivä

Saunamies, soittomies, herkkusuu, mökkimies, showmies, isäpappa, metsämies, kiinamies, merimies, yrittäjämies, karvamies, seuramies.

Sellainen kohdalleni partiometsässä sattui ja yhdessä kiersimme rukouspöydän kolmesti päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten. 

Tuntuu uskomattomalta määrältä vuosia, vaikken koskaan liittoamme olekaan epäillyt tai epätoivoon siinä vajonnut. Kun on hauskaa aika vain menee niin nopeasti.

Uudet tuulet

Välillä jo ajattelin, ettei seinään paiskautumistani voi estää. Yritin jarruttaa, sain apua ja ilmeisesti törmäyksen väistäminen onnistui, mutta päällimmäisin tunne oli pitkään heikkous.  

Tänään kuitenkin tuntuu jo helpottuneelta, näen edessäni toivoa, valoa, kuin olisin saanut potkulautani ohjauksen takaisin itselleni. Tapasin ihmisen, joka sydämestään toivotti minut tervetulleeksi, eikä turhia proplematisoinut vaan uskoi ideaani: perustan oman taidekoulun. Edessä on pitkiä ja haastavia työpäiviä, kokonaisen opetussuunnitelman kirjoittaminen, materiaalien hankkimista, markkinointia...

Mutta uusi tuuli auttaa minua polullani eteenpäin ja se tuuli muistuttaa kesäistä puhuria, hieman väristävää mutta ystävällistä. Antaa minun nukkua yöni ja hymyillä päivällä. Niillä pääseekin jo pitkälle.

Sadun loppu

Lapsuuden sanotaan loppuvan kun ei enää usko satuihin, keijujen ja peikkojen, mörköjen ja haltijattarien muuttuessa pelkiksi kirjojen kuvissa seikkaileviksi hahmoiksi. Mutta onneksi ymmärryksen kasvaminen tuo mukanaan myös iloa. Kuopus avautui minulle eilen kertomalla nuorempana ajatelleen prinsessojen olevan vain niitä satuhahmoja, mutta Viktorian häiden myötä hänelle oli valjennut taruakin ihanampi totuus: Prinsessoja on ihan oikeasti olemassa! Ja prinssejä. Ihana maailma!

Pieni seikkailu

Kuopuksen luontainen arkuus on alkanut väistyä elämän nautiskelun tieltä ja reippaus lisääntyy vuosi vuodelta. Hän heittäytyy, uskaltaa ja haluaa yrittää.

Viime viikolla kuopus tunsi olevansa valmis kulkemaan itsenäisesti metrolla balettiharjoituksiin. Hyvällä suuntavaistolla ja paikantunnistuskyvyllä siunattu tytär olikin helppo päästää menemään. Mutta voi, sen verran oli hän jännityksen vallassa, että heti Kamppiin päästyään olikin lähtenyt vääriä liukuportaita ylös päätyen suurempaan ja vieraampaan paikkaan pienen aulan sijaan eikä balettireittiä enää löytynytkään. Vieras "täti" oli huomannut kuopuksen epävarmuuden ja tullut kysymään mikä tällä oli hätänä ja lähtenyt saattamaan tytärtä kohti Aleksanterinteatteria. Muutaman korttelin kuljettuaan oli lapsi bongannut katuvilinästä ystävättärensä isän, mennyt tädin kanssa hänen juttusille ja aikuiset olivat vaihtaneet saattovuoroa. Tarjottiinpa tyttärelle oikein pyöränpakkarikyytiä perille, mutta sen verran oli reppana säikähdyksissä, että halusi tavallisesti kävellen kulkea viimeiset korttelit. 

Ihania ystävällisiä kaupunkilaisia, heitäkin on! Ja Helsinki on niin pieni kaupunki, ettei heitä näytä kovinkaan vaikeaa olevan löytää. 

Haluaisin lähettää sydämelliset kiitokset "tädille" tarkkanäköisyydestä ja huolenpidosta todennäköisesti kesken oman kotiinpaluukiireen! Sekä ystävättären isälle tyttäreni saattamisesta perille! KIITOS!

Takaisin juurille

Olimme vuosikausien tauon jälkeen suuressa partiotapahtumassa ja vieläpä oikein juhlallisesti Olympiastadionilla. Tunnelma oli perinteiseen tapaan katossa, lapsilla äänet käheinä lippukuntahuudoista ja yhteisten leikkien nostattama hymy kasvoilla. Minusta tietenkin oli hauskaa tarkkailla miltä 20 vuotta sitten suunnittelemani harrastusmerkit näyttivät partiolaisten hihoissa. Aika näyttää menneen ainakin tuon tietonikkarimerkin ohi, sillä tuskin nykynuoret tunnistavat mikä tuo korppu on!

Mutta ennen kaikkea olimme kannustamassa leikkimieliseen Partiomestari 2014 kilpailuun osallistuvaa keskimmäisen kisavartiota Fregattia. Kilpailu vaikuttaa kerrassaan mahtavasti organisoidulta ja jännittävältä kokemukselta, jossa 10 vartiota eli 30 nuorta ympäri Suomen saavat mediakoulutuksen lisäksi oppia kaikessa mahdollisessa alansa mestareilta suunnistuksesta kokkaukseen ja kiipeilystä musiikintekoon. Ja kuten partiossa on tapana, kaikki tapahtuu vapaaehtoisvoimin! Syksymmällä sitten olemme ulkoilun sijaan nenät kiinni televisiossa sarjan tullessa lastenohjelmissa.