Boheemit vs. tavikset

Perheessä on kriisi. Itsepäiset kokeilunhaluiset vanhemmat sisustavat ja lapsien mielestä idea on a) vaarallinen b) ruma c) outo d) liian boheemi f) kaikin puolin hirveä. 

Vanhempien mielestä lapset ovat mielipiteissään kaavoihinsa kangistuneita taviksia, sillä kesähuvilan "uusi" sohvapöytähän on värikkään taiteellinen, kuin suoraan Tuusulan Rantatien kulttuurikodeista lainattu sekä laareineen käytännöllinen. "Jokaisesta marmatuksesta pöytä on paikoillaan yhden viikon lisää",  tuumaavat vanhemmat. 

Jo yli kesän mennään näin. Sori vaan, lapsoset. 

Edit. Esikoinen haluaa huomauttaa, että sisustuksellisesti pöytä on ihan hyvä, mutta vain epäkäytännöllinen!

Kyllä tämä tästä...

Kohtasin tauon jälkeen lauman eilen, antoivat armollisesti minun tehdä työni, oloni on helpottunut. Opettelin rentoutta ja annoin väsähtäneiden notkua vain. Tunsin itseni aavistuksen vahvemmaksi ja isommaksi kuin muutama viikko sitten, jolloin vielä raatona keikuin aivan liian ohuella oksalla. 

Toukokuun viimeisenä jätän hyvästit, oksastot muille roikuttaviksi. Sitten pulahdan. 

Lapsena haaveilin apinatutkijaurasta ja elämästä viidakossa. Tutkijaksi minusta tuskin enää on, mutta ottaisivatkohan ne minut Korkeasaareen apinakuvaajaksi? 

Itämistä odotellessa

He veivät voiton. En tiennyt kilpailusta eivätkä he mitään tunnusta, mutta nyt sen näen. Erehdyin uskomaan tasavertaisuuteen. Huomenna jälleen kohdataan, mutta en odota mitään. Toivon vain pehmentävää sensuroivaa sumua. Olisipa minulla huonompi kuulo, sellainen tavallinen vain. Ja jos näkisin vähemmän ei tarvitsisi puuttua. Herkkyys lienee tässä yhteiskunnassa heikkoutta.

Mies sanoi, ettei ole minun syy. Usein hän on oikeassa, mutta nyt oma usko horjuu. 

Laji on luullakseni oikea, mutta kenttää on parasta vaihtaa. Vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

En siis ole täysin toivoton, kylvinhän juuri rairuohon! Vappuruohon? Kaunistaa se päiviä silloinkin. Bai Xin Zhuangin kylän raunioista pelastettu lautanen kuiskii minulle verkkaisia onnellisia muistoja. Kiitos.