Nautimme kevätsäästä kukin tyylillämme. Ihmeellisesti auringonsäteiden myötä stressituntemukseni lievenivät ainakin päiväksi ja usko oman jaksamisen suhteen notkahti hieman positiivisemmaksi.
Etsin suuntaviivoja toukokuun jälkeiseen aikaan meditatiivisesti risusavotan parista, sillä netin työpaikkailmoituksista valaisua ei ole löytynyt. Nirsona jätän mm. karaoke-emännän paikan moisesta elämästä pitäville rouville haettavaksi ja vaahtobiletyöntekijänä en myöskään itseäni näe. Mutta mol.fi:stä ne löytyvät, jos jotakuta lukijaa kiinnostaa.
Sushikokiksi en myöskään yritä pestautua, sillä sen verran surkeasti onnistui tänään riisinkeitto. Huomenna on siis edessä uuden risukasan kerääminen ja meditoinnin jatkaminen. Risuja onneksi riittää!
säteet tekevät ihmeitä minulle ainakin. tulin eilen taivaasta, pelkäsin että Brysselissä olisi vastassa harmaus,mutta onkin aurinko täälläkin ja plus 17.
ReplyDeleteTaivasmatka, ihanan runollinen termi matkallesi!
DeleteVoi ahistusta!
ReplyDeleteKirjoitit hetki sitten, että Suomessa vallaton meininki luokissa. Huomaatko eron oppilaissa niiltä ajoilta kuin aikanaan opetit suomessa versus nyt? Vai onko Kiinan kuri vain niin iso kontrasti?
Itse asiassa ole aiemmin tehnyt koko vuotta peruskoulussa, joten en osaa verrata menneeseen. Olin lehtorina käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, jossa oli toisenlaista, mutta ei suinkaan ongelmatonta (huumeita yms. pientä kivaa). Toki kuri oli Kiinan kansainvälisissä kouluissa aivan toinen, kuten myös opetajien puhuttelutapa, vilpitön kunnioitus, sekä oppilaiden että opettajien työrauha. Monta asiaa oli paremmin, surimpana yksittäisenä syynä ilmanlaatu vain sellainen, ettei siellä voitu enää asua.
Delete