Yksi ahmii viikon sisällä jo toista Potteriaan. Rapujuhlien tuoksinnassa maistui kirja parhaimmalta snorkkelin kanssa.
Toinen leikkii Omaria ja kieltäytyy nakittamistani puuhista uskontoon vedoten.
Kolmas unelmoi aina vain voimakkaammin omasta konista. Sen puuttuessa onneksi pienemmätkin oliot kelpaavat hellittäväksi.
Itse harjoittelen trapetsitemppuja talonmaalauksen varjolla.
Eletään siis melko vapautuneesti. Mitä lie ajattelevat naapurit, kun soitan lounaskutsun gongilla. Onneksi ei tarvitse välittää, heilläkin on lehmänkello. Syövät muuten ateriansa aina tuntia aiemmin.
Hän on todella SUKELTANUT taikamaailmaan! Kuvat kertovat muitakin tarinoita. Ovat luovia lapsia.
ReplyDeleteTe olette ihana perhe;-)
ReplyDeleteKongi vei heti lapsuuteni mökille, meillä oli sielä oikein konginsoittovuorot, koska se oli kaikista niin ihanaa.
ReplyDeleteMinun himolukijani ei suostu koskemaan Potteriin. Pitää taas varmaan lukea alku, niin johon lähtee.
Kuulostaa täydellisen mahtavalta kesälomalta.
ReplyDeleteMinun himolukija taisi ahmia kaikki Potterit parissa viikossa. Melkein kasvoi nenä kirjaan kiinni.
Poronkello perineen kauas kuuluu, sitä naapuristo on kimpassa ihmetellyt. ja tämä Iiihana kesä - sitä en vaihtaisi mihinkään.
ReplyDelete