Koko syksyn nuoret keräsivät rahaa moninaisin keinoin. Pitivät koulun tilaisuuksissa ja välituntisin kahviota, myivät herkkulaatikoita ja mitä kaikkea. Hartaasti odotettuna vanhojenpäivänä sitten nauttivat ahkeruutensa tuloksista. Oman koulun juhlasalin ollessa kaunis mutta hyvin pieni olivat vanhat vuokranneet juhlapäivän illan tanssisaliksi Paasitornin ja orkesterina toimi taitava Ylioppilaskunnan Soittajien salonkiorkesteri. Siellä me perheet saimme ihastella nuorten pyörähtelyä vanhalla parketilla jugend-salin loistossa, kunnes lähtivät seuraavaan paikkaan illalliselle ja kolmanteen jatkoille.
Vai oikein urakalla tanssittivat pojat siellä tyttöjä:). Täällä meillä oli samat jutut, mutta vain yhdet parit ja ilman rahan keruuta. Hienoa oli siltikin.
ReplyDeleteMahtavaa, että jossain poikia on riittävästi! Nuo ulkoiset puitteet tekivät minuun (muutenkin jugend-faniin) suuren vaikutuksen, mutta kyllähän se on nuorten ilo ja luontainen kauneus laittautumisella korostettuna ja tietenkin ne harjotellut tanssit, jotka tekevät päivästä ikimuistoisen, missä tahansa tanssivatkin. Yhteisöllinen rahankeruu taas on hyväksi yhteishengelle ja rahanarvon ymmärryksen kasvulle, mutta helpompaahan tietenkin on jos koulun saliin mahtuu ja sellaiseen ei tarvitse ryhtyä! Yli satavuotiaassa koulurakennuksessa vaan kun ei ole suunnitteluvaiheessa osattu ennakoida 2010-luvun tarpeita...
ReplyDeleteEivät täälläkään mahtuneet koulun saliin. Tanssit oli urheilutalossa. Ei ihan niin hieno ympäristö kuin teillä, mutta sen rahan keruun säästi:D. Olen itse aikoinani käynyt saman lukion. Meidän tanssit tanssittiin silloin ammattikoulun salissa. Tärkeintähän on kuitenkin ne tanssijat.
ReplyDeleteKuvistasi tulvi mieleeni ihania muistoja muutamien vuosien takaa. Nyt ylpeänä äitinä odottelen seuraavaksi valmistujaisia. Laitoin muuten haasteen Sinulle ja kivalle blogillesi.
ReplyDelete