Lunta hiekalla

ja hiekkaa lumella. Mielikuvitukseni ei riitä löytämään kauneutta tässä niinkutsutussa talvessa. 

Kamera haikailee ulos, mutta parasta olisi senkin hyväksyä tosiasiat ja tyytyä etsimään uutta täältä sisätiloista. Minua ei huvita lähteä mokomaa ulkoiluttamaan tuonne harmaaseen tihkuun, tosin hyvää se reippailu tekisi omalle kropallekin. 

Näin minä surkeasti sorruin valituksen syövereihin... Hyi että, marmatan vaikka on ilon päivä, kälyllä synttärit, esikoisella kavereita kyläilemässä, kämppä imuroitu ja kaikkea kivaa. 

"Indeed, I would really like..."

Hiihtoloman käynnistyttyä alkoi lattianrajasta kuulua papatusta. Lähes vuoden tauon jälkeen keskimmäisen ja kuopuksen Barbie-patoumat lähtivät purkautumaan ja nuket hepenineen, rojuineen ja satoine kenkineen pääsivät jälleen korista päivänvaloon. Grace Kelly aloitti ottamalla kauneusnokoset baldakiinin alla, Vapaudenpatsas ystävättärineen kokoontui salonkiin kahvittelemaan.  Suloinen leikki  jatkui lähes tauotta kaksi vuorokautta. 

Hupaisa erityispiirre tyttärien leikissä on kielivalinta. Vaikka muuten kotona pitäydymme kahdessa kotimaisessa puhuvat Barbiet meillä englantia. Evoluutiotakin on tapahtunut, sillä Kiinan ajoista on aksentti muuttunut kansainvälisen koulun yleisamerikkalaisesta puheenparresta Poiroteista ja Pottereista napattuun brittienglantiin!

Kaikki nuket tosin eivät enää sano mitään, kun lienevät huonossa hapessa. Auton alle jääneen hepun tunnistatte varmasti helposti, mutta arvaatteko kuka tämä viimeinen naikkonen onkaan?

Lomanjatkoja kaikille lomalaisille! Muille hyvää viikkoa muuten vain. Kuvitelkaamme olevamme ihanassa auringossa, vaikka viimeisen Barbien kotisaarella Sumatralla!