Wednesday, September 4, 2013

Kaikki ne vuodet...



...toivoin pääseväni vaikka viikottain mielenkiintoisiin näyttelyihin. Kuvittelin kuinka SITTEN  Suomessa sivistän itseäni oikein todella, olen sellainen aktiivinen itseään kehittävä taidekasvattaja. Saldo on jäänyt kuitenkin hävettävän laihaksi. Koko keväänä sain aikaiseksi kaksi näyttelykäyntiä ja kesälläkin rahtauduin jälleen vain yhteen (1!) näyttelyyn. Toisaalta Steven McCurryn valokuvanäyttely piirtyi verkkokalvoilleni varmasti kymmenen muun näyttelyn edestä. Niin taitava ja viisas kuvaaja. Idolini!


... kaipasin myös Akateemisen kirjakaupan paperin- ja painomusteentuoksuisille käytäville inspiroitumaan, valitsemaan, joskus jopa ostamaan. Sinne olen sentään päässyt, mutta yleensä kiireen kanssa kelloon jatkuvasti vilkuillen, ahdistuen hinnoista, valinnnanvaikeudesta harmistuneena. 


...haaveilin kuinka sitten sinne suomalaiseen metsään pitkin syksyä menen opettelemaan sienestämistä. Jo pitkin kesää haastattelin taitavia ystävättäriäni milloin ja millaiseen metsään sinne kannattaa mennä. Tämän projektin aloitinkin viikonloppuna ihanassa syysripsinnässä, aivan hiljaisessa kangasmetsässä. Ristiin rastiin kuljin ja löysin runsaasti täysmätiä ja -matoisia tatteja. Ja sen viheliäisen ampiaispesän, jonka asukkaat suuttuivat astuttuani sen littaan. Kaksi syystäkin ärhäkkää ampiaista pistivät minua vaatteiden läpi reiteen ja sääreen. Palasin kotiin siis tyhjine koreineni ja sieniveitsen sijaan kaivoin esille  antihistamiinit. Silloin vielä nauratti.

Eilen sääri kuitenkin herkistyi pistolle niin, että se turposi nilkkaan saakka ja pistokohtaan ilmestyi märkää, Niinpä päätin tällä kertaa retkeillä kohti lääkärin vastaanottoa. Kotimatkalla sienisaaliin sijaan korissa kolisivat antibiootti-, kortisoni- ja antihistamiinipillerit.

Ja nyt lupaan itselleni, etten enää sorru Sitten kuin -elämään. Ihan totta.

11 comments:

  1. Mä ostin yhden tuollaisen mikin lentokoneeseen ja ihan ihastuin. Voi kun kaikki romaanit kotona yliäyräiden pursuavassa hyllyssä olisi noita minejä. :)

    Itse olen ollut koko kesän töissä ja jo pitkään mietin mitä sitten kun tulee syyskuun eka viikko ja minulla on melkein koko viikko lomaa. No, Helsinkiin lähdin tietysti humuputtelemaan ajatuksissa ehkä jotain kulturellia. Tuoksena 3 kg matonkuteita lankakaupasta, pitsa ja siitä takaisin junalle kun en painavan kassin kanssa jaksanut paljon kävellä :) Ihan kiva reissuhan sekin oli, mutta ei mennyt ihan suurien suunnitelmien kanssa yhteen.

    Kiitos blogistasi, olen sitä pitkään lukenut mutta en ehkä koskaan kommentoinut.. Inspiroivaa syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kun rohkenit kommentoimaan! Mikiin (sekö tuon minikirjan nimi on?) ihastuin minäkin. Ajatella kuinka pienellä muutoksella, oikeastaan vain tavallisen paperin vaihtamisella raamattupaperiksi, niin saadaan kokoa pienemmäksi ja minusta koko lukukokemus kätevämmäksi. Tosin ensimmäiset 150 sivua meni sivunkääntämisen opetteluun - on niin luissa ja ytimissä että vedetää oik alakulmasta vasemmalla ja nyt pitikin osata alhaalta ylös.

      Tuo että sunnittelee jotain ja toteuttaa toista on mielenkiintoinen asia. Onkohan niin että sitä kuvittelee olevansa jonkilainen, mutta oikeasti onkin toisenlainen. Pääasia että sinullakin oli mukava päivä!

      Delete
  2. Minulta olisi mennyt tuo Taidehallin näyttely ihan ohi, mutta onneksi esikoistyttö oli valppaampi. Hieno näyttely, mekin ostettiin vielä kirja kotiin katseltavaksi. Näyttelyn dokumenttifilmit olivat nekin hurjan kiinnostavia.

    Ja hui tuota pistoskohtaa! Toivottavasti ampparit jättää sinut jatkossa rauhaan, kuulemma reaktiot saattavat olla seuraavalla kerralla taas astetta ärhäkämmät...

    Voih, Akateeminen on ihana. Tosin en minäkään sieltä kovin usein mitään henno ostaa. Mukava kuitenkin vaellella hyllyjen välissä, hiplata ja selailla.

    Tämän kesän hitti oli suomalaisia koteja esittelevä kirja japaniksi. Jotenkin ne kirjanmerkit sopii minusta paljon paremmin noihin visuaalisiin kuvakirjoihin kuin nämä meidän kirjaimet.

    Sienestyskin olisi mukavaa, täällä Sveitsissä ei vaan voi sienestää eikä marjastaa, kun täkäläiset ketut levittävät vaarallista loiseläintä. Hiukan kateellisena kuuntelin siskoni innostunutta raporttia Marttojen järjestämältä sienentunnistusreissulta.

    Lempi Sveitsistä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin katsomassa näyttelyn sen verran myöhään, ettei mitään kirjoja ollut enää myynnissä, vain tuollainen ohut mainosportikortti oli jaossa. Mutta onneksi olen hamstrannut jo vuosia sitten maailmalta yhden suuren A3 kokoisen ihanuuden.

      Et ole ainut joka on sanonut, että reaktiot voivat vain paheta. Lääkärikin sanoi, että mun kannattaa pitää kyypakkausta mukana aina metsässä...

      Vai on teillä sellaisia kettuja, ohoh! Täällähä ne levittävät ainoastaan syyhypunkkia. Onko kaikki teillä syötävät marjat ja sienet siis tuontitavaraa?

      Delete
    2. Täällä syödään tuontitavaraa tai sitten puutarhamarjoja. Tuo kettujen levittämä tauti on oireiltaan samantyyppinen kuin agressiivinen maksasyöpä, joten ei huvita ottaa riskiä syömällä täkäläisiä metsämarjoja tai sieniä.

      Lempi Sveitsistä

      Delete
  3. Minäkin olisin tahtonut nähdä juuri tuon näyttelyn, mutta en onnistunut pääsemään Helsinkiin silloin.
    Viime vuosi oli niin kiireinen, ettei kulttuurille jäänyt mitään sijaa. Olin valtavan uupunut koko ajan. Nyt olen ajatellut viettää kulttuurisyksyä, ja hyvin se on alkanutkin. Eilen elokuvakuttuuria; Woody Allenin uusin, joka oli tosi hyvä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ilmeisesti et palannut syksyllä kullannuppujen pariin? Meillä siis vuoronvaihto. Nauti sinä vapaasta ja kulttuurista. Sunnuntaikuvasikin olivat niin upeita! En ole oikein päässyt Allenin ajatuksenjuoksuun sisälle, mutta ehkä tyypille pitäisi antaa jälleen yksi mahdollisuus, jos sinäki kerran kehut.

      Delete
  4. Tämä oli niin hauskasti kirjoitettu teksti, etten voinut olla hymyilemättä, vaikka ampiaisenpistot ovatkin ikäviä. Pikaista parantumista toiselta sitku-ihmiseltä! Et uskokaan kuinka monet kerrat uuteen paikkaan muutettuani olen päättänyt olla kulturelli, käydä konserteissa, baleteissa tai edes elokuvissa. Mexicossa leffareissutkin kutistuivat yhteen kertaan, loput töllötettiin kotona DVD:ltä. Olen kyllä vuosien varrella todennut, että jos elän turhia suunnittelematta, niin kulttuurikin ikään kuin pääsee luikahtamaan elämääni. Esim. jonotettuamme pari tuntia viisumeita, päätimme mennä viilentymään viereiseen rakennukseen, joka paljastuikin upeaksi veistosnäyttelyksi. Sama koskee vaatteiden ostoa (tai ylipäänsä minkä tahansa ostamista). Inhoan shoppailua, ja parhaat ostokset olen tehnytkin eksyessäni vahingossa tavanomaiselta reitiltäni, luppoajallani lentokentällä tai pidättäessäni sadetta juna-aseman viereisessä kenkäkaupassa. Dallas on täynnä pelkkiä ostoskeskuksia (joihin on oikeastaan pakko suunnitella lähtevänsä) joten ostelu täällä saattaa jäädä aika minimiin. Kotikorttelikulttuuriakaann täältä ei kovin löydy, tai mistäs sitä vielä tietää... Naapureilla ainakin on pompöösejä leijonapatsaita etupihoillaan - tietynlaista taidetta nekin! Halauksia, Kaisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tai kenties Kaisa käykin niin, että vallan hurahdat shoppailukulttuuriin! Voisiko sellaiseen ostoskeskukseen vahingossa eksynyt joku galleria? Helsingissä on hauskasti ihan keskelle vilkkainta ostosaluetta noussut sellainen puiselta kiveltä näyttävä herttainen kappeli. Kukapa erikseen tässä hektisessä shoppailumaailmassa enää kirkkoon ehtisi, mutta siellä minäkin kesällä piipahdin ja ajattelin, että tänne voisi tulla toistekin hetkeksi pohtimaan.

      Ne pompöösit leijonat kuulostavat tutuilta. Ovat varmasti Mede in Kina. Terveisiä perheelle!

      Delete
  5. Näinhän se menee! Nyt kun itse vielä oppisin unohtamaan sitku-elämän. :-)

    Kirjojen hinnat ovat Suomessa kyllä harmittavan korkeat. Mutta onneksi on kirjasto ja kirjaston varausjärjestelmä, jonka avulla saa uusiakin kirjoja aika pian. :-)

    ReplyDelete
  6. Tervehdys pitkästä aikaa Vilijonkalle ja perheelle! Luin taas kirjoituksiasi pitkän rimpsun läpi, oma bloggaamiseni on ollut laiskaa ja kun en bloggeriin eksy, on tämäkin jäänyt.
    Meidän neitonen muuttaa ensi kesänä Suomeen lukioon isän luokse ja me jäädään tänne vielä vuodeksi... minä jo valmistaudun muutokseen, muut ottavat rennosti.
    Olisipa kiva jos vielä harkitsisitte Tansaniaa lomakohteena...

    ReplyDelete