Perheessä täytettiin vuosia, tällä kerralla yhdeksän. Paratiisimme muuttui yhdessä hetkessä Pieneksi taloksi preerialla ja juhlaherkut olivat kuin suoraan Ingalsien ruokakomerosta ja Olssonien putiikista: popcornia, yksinkertaisia karamelleja ja korppuja. Sanoisinpa perheen tämän kesän juhlien yksinkertaisin, mutta parhaiten onnistunut kattaus!
Preeriajuhliin saapuivat mm:
kokenut karhunmetsästäjä,
uudisraivaajaperheen iloinen tytteröinen,
rauhallinen intiaanityttö,
hieno rouva kaupungista,
sekä minä itse jälleensyntyneenä Mr. Olssonina. (Kyllä on kuulkaas kannattanut noitakin kenkiä säästää viimeiset kuusi vuotta, muuttaa ne Ranskasta Kiinaan ja Kiinasta Suomeen, käyttää vuosien varrella vain kerran, jotta nyt käytössäni oli Olssonin asuun passaavat jalkineet ja vieläpä kauppiaana ihailla pohjan priimakuntoista Soldes-hintalappua. 62€.)
Syntymäpäiväkekkereitä tulee ja menee, mutta keskimmäisen järjestämä Maryn Sokeainkoulun seikkailurata lypsemisineen, maistamisineen ja isosiskon huussista vapauttamisineen jäi varmasti jokaisen osallistujan mieleen.
Perheen seuraava syntymäpäivä taitaa olla omani, mutta sen juhlinta taidetaan jättää väliin. Olenhan silloin ns. matkoilla, seikkailemassa suomalaisen peruskoulun kuvataideluokassa.
Sokeainkoulun seikkailurata!Ai an loistoidea, varmasti hauskaa!
ReplyDeletePiilomajassa, juu katos heti päästiin nauttimaan keskimmäisen ensimmäisen partioleirin kokemuksista. Heillä oli ollut siellä merirosvoteemainen leirikaste sokkotyyliin ja näin keskimmäinen keksi vääntää radan tähän teemaan sopivaksi. Ainakin päivänsankari itse nautti radasta kovasti ja ovathan nuo tuota sokeaa Marya leikkineet muutenkin koko kesän. Ihme etteivät ole vielä itseään loukanneet!
ReplyDeleteMuistan muuten että sokeaa leikimme aika paljon silloinkin kun olin pieni. Ja ylipäätään jotenkin viehätti yrittää asettua jonkun sellaisen osaan jolla on jokin liikkumista estävä vamma tms.
ReplyDeleteSaattoi johtua siitäkin, että olin tarhassa jossa melkein puolet lapsista oli liikuntavammaisia joten olin heidän kanssaan paljon tekemisissä ja usein pohdin "miltä tuntuisi" se tai se omalla kohdalla.
Piilomajan Kati
Hilpeän hauskan oloiset synttärit teillä! Onnea kuopukselle!
ReplyDeleteMiten teidän perheessä osataankin juhlastaa aina noin IHANASTI. Vähän kateeksi käy,vaan onneksi jaat tuosta ilosta hiukan lukijoillesi. KIITOS ja kumarrus :-)
ReplyDeletePiilomajan Kati, vaikka olin ihan normipäiväkodissa leikittiin mekin sokeaa ja puuttuvia tai halvaantuneita raajoja. Kuulunee lapsen empatiakehitykseen? Kuuroa on muuten hankala leikkiä, kun kuitenkin kuulee!
ReplyDeleteKaisa, kiitos, kerrotaan eteenpäin!
Anonymous, ollapa hyvä vain, kiva jos näistä muistiinpanoista on iloa muillekin! Juhliminenkin on hauskaa.