Löytyipä kansio!

Ja sen sisältä muistoja yhdeksän vuoden takaa, jolloin keskimmäinen oli juuri 3,5-vuotiaana aloittanut koulu-uransa Pariisin ruotsalaisen koulun päiväkodissa. Hänellä oli siellä kuvien taakse kirjoitettujen kuvatekstien mukaan monia kavereita:

Yhdellä sentään näytti olleen myös jalat ja hiuksiakin...

Ihanaa löytää tuollainen mainio kansio, joka on vuosia lojunut unohdettuna ja hukattuna nuottipahvilaatikossa. Siellä olivat myös vuosien takaiset joulupukinkirjeet, onnittelukortit sekä sukulaisten ja vanhan hoitotädin perinteiset (!) kirjeet Pariisiin. Olipa muutama monsieurinkin työmatkoiltaan minulle kirjoittama kirje. Oi niitä aikoja!

Löllykät kuntoon!

Kyllä me aikuiset olemme mielikuvituksettomia, kun luulemme kuntosalikortin olevan lähes välttämätön monipuolisen lihastreenin onnistumiseksi. Vaikka meidän jokaisen kotoa löytyy kaikki tarvittava eli oviaukko karmeineen. 

5-vuotias kummipoikani kipuaa karmeja ylös noin neljästi tunnissa (alavartalolihasharjoittelu) ja vetää päivän mittaa leukoja todennäköisesti noin sata (ylävartalolihasharjoittelu). Tämän nuorukaisen 6-pack onkin vertaansa vailla, vaikka hän tuskin koskaan on edes kuntosalia nähnyt.

Armas lukija, tekosyitä ei ole!

Taas juhlittiin ja syystä!

Vastentahtoisesti kristinoppileirille lähtenyt esikoinen palasi kotiin iloa täynnä. Päätösliturgian jälkeiseen juhlintaan oli siis monta syytä!

Bataattikeiton ja sacherin välissä tönötimme kukin vuorollamme varvikossa suloisen tyttären kanssa. Illan tullen hyppäsi hän bussiin Helsingin kotiamme kohti, jonne kerääntyi yöksi peräti kymmenen uutta ystävää "jatkokriparille". 

Leirin aikana edeltäneellä viikkolla ahkeroimme täällä maalla monta tehtävälappua. Mutta aivan parhaasta tapahtumasta ei muistilappua edes osattu raapustaa: esikoinen sai vihdoin suomalaisia ystäviä!

Värivika

Malttamattomana heti huhtikuussa riensin kukkakauppaketjun suureen halliin hankkimaan kesän pelargoniat. Neljä nupullaan olevaa taimea ostin, ystävällisen myyjän huolelliseen valintaan luottaen. Sellaiset ihan haalean vanhanroosat, selitin. Nyt kolme kuukautta myöhemmin ihmettelen mitä karsea tumma lohen sävy ja tekopirteä pinkki terassillamme tönöttävät?

Onneksi kesäilta on armollinen ja hämärtyessään pehmentää värit lähes siedettäviksi.

Mutta jos jollakulla lukijalla on käynyt päinvastoin, että ruukkuihin on ilmestynyt herkullisen lohenpunaisen sijaan kalvakan haaleaa roosaa pelargoniaa niin löytyy vaihtokauppaan halukas täältä!

Ja seuraavana keväänä odottanen nuppujen aukeamista ennen hamstrauspuuskani valloilleen päästämistä. Oppi ja ikä kaikki.

Äggskär

Tyttäret ovat hajasijoitettuna kukin omassa maakunnassaan: yksi Hämeessä, toinen Keski-Suomessa ja kolmas Keski-Uudellamaalla. Me vanhemmat hyppäsimme tilaisuuden tullen purtiloomme ja suuntasimme kohti lähintä Porvoon kaupungin omistamaa ulkosaarta. Vilkutimme iloisesti kaikille   pienessä aallokossa seilaaville vastaantulijoille, vaikka en ihan tiedä huomasivatko he meitä sieltä aallon pohjalta. 

Saariston tuoksut huumasivat, lämpö yllätti ja täydellinen roskattomuus ilahdutti. Nautiskelimme eväät majakan kupeessa ja ihmettelin maailman avaruutta. Juttelimme tärkeistä ja kaikesta muustakin.

Kotona iski sitten melkein paniikki. Kuuden yön päästä on esikoisen päivä, kristinoppileirin päättäjäiset ja "meidän iso tyttö" -juhlallisuudet. Oi oi. Aika saattaa loppua kesken kaiken kirjoitetun toteuttamiseen, mutta jos nyt edes osan saisi puuhattua ja loput ennen kesän loppua tai vaikka jouluun mennessä... Etupihan versojen karsimiseen menee tuskin tuntia enempää, kahvilaleikin siirsin jo takaisin paikoilleen, katon lakaiseminenkin lienee ihan toteutettavissa. Juhlan menu ja mahdollinen lahja on varmastikin pakko miettiä ja jopa hankkia, mutta Hellun eli vanhan mökin remontointi ja tien tasoittaminen sepelillä ja hiekalla saattavat joutua odottamaan myöhempää ajankohtaa. Sen sijaan ruokailupöytä terassilla olisi kiva saada ruuvattua kokoon lauantaiksi! 

Pääasia, että jotain tapahtuu, sillä ihan kaikki on eteenpäin, kohti, ööö, no vaikka ihanaa paratiisia. Sillä täydellinen tästä joskus vielä tulee, kyyn poikasineen päivineen.

Yhden illan rokki

Oli äiti-ihmisten, ystävättärien vuorokausi. Oli aika vatkata Jopolla 22km maalle, pukeutua rokkiin, pohtia pikkutunneille, saada uusi identiteetti viininä. Olen kuulemman hyvin rakentunut valkoviini, hedelmäinen, mausteinen, aavistuksen mustaherukkainen, pirskahteleva, sovin kaikkiin tilanteisiin, mainio piknikviini sekä kaiken kukkuraksi helppo. Seurana minulla oli neljä muuta vivahteikasta ja kerrassaan parasta viiniä. 

Kyllä tästä kodin vauhdistakin taas nautti uudella tavalla, kun on hetkeksi piipahtanut toisenlaisissa tunnelmissa. Ihan omien ystävien kesken!

Aloha

Kesän syntymäpäiväsesonki avattiin eilen Vilijonkan esikoisen täyttäessä 15! Tapausta juhlittiin suureellisesti Porvoon Waikiki Beachilla meidän jokaisen onnittelijan kaivaessa esiin sisäinen hawaijilaisuutemme.

Juhlat tarjosivat oivan tilaisuuden sankarittaren taiwanilaiselle ystävättärelle opetella petaamaan vuoteensa ennen muiden juhlavieraiden saapumista, puhaltamaan ilmapalloja (ei muuten ollut kovin helppoa), viipaloimaan limejä ja vesimelonia ynnä muuta uutta! Päivän mittaa kulttuurien erilaisuus sai minut miltei haukkomaan henkeä. Luulisi kaikkien Kiinassa vietettyjen vuosien jälkeen minun tottuneen ajatukseen, että kotiapulaiset ja äidit tekevät kaiken valmiiksi, jotta lapset voivat keskittyä opiskeluun (ja tässä tapauksessa onneksi myös) hauskanpitoon, mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan ollut tätäkään sisäistänyt.

Muutama päivä vielä, kunnes on haikeiden jäähyväisten aika, mutta Idän pikajuna tuo jo seuraavana päivänä uuden vieraan Kiinasta. Ihanaa sosiaalista elämää talven hiljaisuuden jälkeen! Ai että nautin.

Hempeää kesätunnelmaa

Suomalaisessa kesässä on minusta hienointa paljaus. Ilma on keveää tuulta, hiekka puhtaan pehmeää, kaiken saunomisen ansiosta iho samettinen. 

Luontokin avautuu herkästi. Jännittyneinä laskemme päivittäin tukkakoskelon poikaset, ovatko kaikki lopuista kuudesta vielä menossa mukana. Matelemme mökkitietä ajaessa, jos ketunpoika on jälleen keksinyt tulla tielle leikkimään. Tonttimme kuuluu selvästikin isompien kettujen reviiriin. 

Elämme hienoja päiviä. On ollut taas esikoisen vierailevalla taiwanilaisystävättärellä paljon ihmeteltävää.