Tule takaisin. Tai luovuta reilusti keväälle.
Thursday, March 2, 2017
Schloss Nymhenburg
Kuopuksen ystävätär muutti Muncheniin ja vietimme herttaisen viikonlopun hänen ja perheensä vieraina. Kalsean harmaana ja hyytävän kylmänä turismipäivänä menimme lämmittelemään lähilinnaan, ihmettelemään menneiden vuosisatojen kultaövereitä ja bongaamaan museovalaistuksen luomia dramaattisia varjoja.
Viimeistään kattomaalauksia äimistellessä meni tavallisella vaan pää pyörälle!
Soittoa!
Tässä kiireisessä elämäntavassa, jollaista suurin osa ikäisistämme elää, tapahtui suoranainen ihme. En uskonut kun ideasta ensimmäisen kerran syksyllä kuulin... Mutta halusta tavata jälleen niitä muistojen ihania ihmisiä ja soittaa upeaa musiikkia yhdessä, muutama sähköposti ja niin meitä olikin koossa 70 aktiivisoittajaa 90-luvun alun Polyteknikkojen Orkesterista. Väkeä saapui aina Jakartaa, Prahaa, Kööpenhaminaa ja Kulosaartakin myöten. Retro-PO syntyi!
Niin jätimme jo isot lapsemme keskenään kotiin ja karkasimme monsieur, pasuuna, minä ja oboe harjoitteluviikonloppuun Nuuksioon. Soittamaan, saunomaan ja keskustelemaan, aivan kuin muinoin joskus ennen lapsia.
Harjoitusten ensimmäinen puolituntinen oli suorastaan karsea, mutta tyynen kapelimestarimme avulla vähitellen alkoivat röörit väristä ja jouset lentää soittaen jopa yhtaikaisesti samaa sointua. 14 onnellisen harjoitustunnin ja mahtavien keskustelutuokioiden päätteeksi kaiken kruunasi loppuunmyyty kaksituntinen Ritarihuoneen konsertti! Sibbeä, Sostaa ja kaikkea muuta aivan parasta.
Nyt vain toivon, että saisimme ehkä jo vuoden kuluttua soittaa yhdessä. Sitä odotellessa tyydyn kuuntelemaan huikeaa encoreamme ja hauskaa solistiamme. Kuulumisiin!
Subscribe to:
Posts (Atom)