Kuri ja järjestys se olla pitää!

Töhinpaluuni jälkeen on tyttärille valjennut tosiasiana vanhan sanonnan merkitys taakseen jättämisestä ja edestään löytämisestä. Taitaa alkaa heitä itseäänkin tämä kaaos harmittaa, sillä kotiin on alkanut ilmestyä Kotitontulta viestejä. Ja se tonttu en ole minä!

Järjestelmällistä loppuviikkoa kaikille!

Paras lätkä valittu

Onko sinulle käynyt joskus äänestyksen jälkeen niin, että tunnet oikein käsivarsissa kuinka väärä vaalitulos oli. Että tiedät muiden äänestäneen kerrassaan väärin, ihan pöhkö valittiin milloin luokan puheenjohtajaksi ja milloin presidentiksi. Minulle näin sattuu melkein aina! 

Kuten nyt. Aivan väärän kärpäslätkän jouduin koulun keskusradion kautta julistamaan Parhaaksi, sillä nro 96 oli saanut eniten ääniä.  Ylpeyteni kuitenkin nielin ja julkisesti oikein onnittelin voittajaa. Tuota kamalaakin karseampaa vihreää sammakkoa, jolla on sairaat silmät ja maksaläiskät poskissa. Muodoiltaankin ihan mauton.

Vakavasti olivat avajaisvieraatkin äänestyksen ottaneet, sillä tämä keskimmäinen tuulettava panda oli saanut pojankoltiaiset oikein vaalivilpi tielle. Muutamat veijarit olivat tehtailleet jopa kuusi ääntä yhden sijaan pandalle, mutta sen verran harjaantunut silmä on minulla, että käsiala paljasti vilpinyrityksen. Ja äänilippujen nimettömyys myöskin, olihan arvonnassa sentään suklaapalkinnot. Haha!

Ihan pahaa tekee, ettei sympaattinen kanaemo poikasineen ollut saanut montaakaan ääntä. Tai jo oikeasti kärpäslätkänä toiminut ja hillityn suloinen apina. 

On tapahtunut väryys!  

Ehkä minä tästä shokista kuitenkin selviän. Nostanen pääni taas pystyyn ja etenen kohti aurinkoista viikonloppua! 

Jihuu, näyttely!

Aika rientää. Kiinaan muutostamme eli kärpäslätkäkokoelmani syntyajoista on kulunut peräti viisi ja puoli vuotta, ja vuoden ehtivät lätkät olla kehystettyinä, kymmenen nippuihin pakettuina, tiiviisti suurissa pahvilaatikoissalaatikoissa, vaan eivät unohdettuina. Odotin oikeaa hetkeä, joka on NYT!

Maailman (tai ainakin suomalaisen pikkukaupungin) ensimmäinen kiinalaisien kärpäslätkien näyttely on avautunut. Kekseliäästi ripustin sen usean kollegan avustuksella työpaikalleni, jossa siihen tutustuu väkisinkin kuusisataa lasta ja satakunta samoissa tiloissa työskentelevää aikuista. Ihana keittäjättäremme järjesti spontaanisti avajaisvieraille skoolattavaakin!

Avajaispäivänä "Parhaan lätkän" äänestyspisteellä oli välitunneilla tauoton jono ja vitriinien edustalla kuhinaa riitti. Kunpa tietäisin mitä lapset kotonaan kertovat!

Tällä kertaa esille mahtui 175 parasta lätkää, jotka muistuttavat minua 175:stä visiitistä sekatavarakauppaan, kävelystäni Pekingin kujilla, kohtaamistani ihmisistä. 

Näyttelyn esivalmistelujen aikaan muutaman oppilaan kommentit "Netistä kuitenkin olet nuo tilannut..." sai minut laittamaan näyttelytilan seinälle diashown. Ja kas, täällä blogissakin olevat kuvat kujien myyjistä ja kaupoista, pelaavista lapsista, lukevista vanhuksista, vaatimattomista katukeittiöistä ja kadulla nukkuvista herätti paljon keskustelua ja mietteitä pienissä vieraissa. "Oletko sinä todella ollut tuon kaiken keskellä?" ihmetteli eräs 10-vuotias.  Kyllä vain ja sieltä ovat käspäslätkätkin kotoisin!

Kysymys radion luontoiltaan

Omituinen viikonloppu. Huvilan sisältä löytyi menehtynyt talitintti. Reppana oli ennen uupumistaan ennättänyt ruikkia vähän joka puolelle. Uskon löytäväni läjiä piiloista vielä pitkään. 

Maisema oli vaihteeksi takavarikoitu, mutta sinnikäs sumuun tuijotus palkittiin uudella luontoelämyksellä. Paikalle lipui upea laulujoutsenperhe. Ei heillä mikään kiire ollut, kunhan verkkaiseen tahtiin maistelivat matalan rapakkomme antimia, kaksi teiniä siinä vanhempien välissä. 

Onko eläimillä murrosikää? Äksyilevätkö laulujoutsenteinit vai suhtautuvatko tyynesti vain vanhempien huolenpitoon?