Yllätys

Kodistamme puutuu kalataulu, ryhdyin sellaista tekemään, syntyikin viikon teeman mukainen vapputaulu, kalataulu odottaa siis edelleen saapumistaan. Hauskaa Vappua kaikille!

"Varrella virran, varrella virran..."

Suomipoppia, hapankorppukääröjä, hellettä, samppanjailoisia ihmisiä. Ja huomenna tämä viikon vappu jatkuu...

Pikaremontti

Aamun kevätaurinko lahjoitti meille huikean kauniin parvekelaatoituksen.


Lämpö ja uusi sisustus inspiroivat venyttelyyn, vetreänähän jaksaa vappuriennotkin paremmin.

Vanhoina hyvinä aikoina

vappukin kesti viikon! Hyssykät sentään, miksei kolmekymppisenäkin? Minä aloitin vapun tänään.


Rakensin pieniä vappualttareita suloisen kevään, juhlista riemullisimman, ikuisen nuoruuden, kultaisten muistojen kunniaksi.


Ja jo huomenna saamme nauttia ensimmäisen simapullon Pariisin suomalaisten piknikillä Seinen rannalla. Ylistys uskolliselle, jokavuotiselle keväälle!

Palkintomatka

Palkitessani pienen reippaan ostosretkiseuralaiseni karusellikyydillä, jäin aivan vahingossa salamatkustajaksi karusellin lähtiessä yllättäen liikkeelle. Se oli ihanaa! Pariisin ehdottomiin hyviin puoliin kirjautuvat pitkin kaupunkia sirottautuneet karusellit. Suloinen väripaletti pyörii, hyväntuulinen karusellimusiikki soi, ohikulkija saattaa hetkeksi piipahtaa jossain arjen ulottumattomissa.

Älä kysy lapsilta,

sillä siitä menee vain entistä enemmän sekaisin! Seuraava kotimme?


Yksi haluaa Suomi-nostalgiaa. Talo mäellä, keittö alakerrassa, makuuhuoneet ylhäällä.


Tämä vaihtoehto on luonnollisesti kotoisa ja lämmitysekonomisesti järkevä, mutta Pariisin keskustassa näitä 1920-luvun "porvoolaisia" on varsin harvoin tarjolla.


Toinen puolestaan ehdottaa Haussmannilaista arkkitehtuuria: yksitasoratkaisu ylimmässä kerroksessa, miniatyyri keittiö (jossa Joku yksin puuhaa), luonnollisesti ruokasali & olohuone käytävän toisella puolella ja moderni, valoisa, makuuhuoneiden kokoinen kylpyhuone, jossa kelpaisi peilailla. Kaupan päälle saisimme eri huoneisiin johtavan piiitkän ja mutkikkaan käytävän.


Kolmas näkee pelkkää punaista. Kuten pian minäkin.

Asuntokuumetta

Olemme pohtineet muuttoa isompaan, valoisampaan, siistimpään, hiljaisempaan ja edullisempaan asuuntoon. Oikeaa ei tunnu löytyvän. Toisaalta, olemmeko lähdössä merta edemmäksi kalaan?


Tässä keijutalossa olisi ainakin tilava keittiö jossa koko sakki mahtuisi hyörimään.


Tuhkimolinnan tornista olisi avarat ja valoisat näkymät kaupungin yli. Lisäksi rappukäytävän tilavuus sekä siisteys viehättävät.


Uimakoppi parvekkeella olisi kompakti yksiö, jonka tunnelma ja vehreä ympäristö muistuttaisivat isänmaasta. Taitaa tulla taas valinnanvaikeus.

Kukas se kissan hännän nostaa, jollei...

Minulle ei ole vuosikausiin myönnetty ainuttakaan ansiomerkkiä... Perustin perheeseemme ansiomerkkitoimikunnan ja myönsin itselleni kertaheitolla kolme ansiomerkkiä, yhden kustakin lapsesta. Arvoitus kuuluu, mikä on kenestäkin?

Ranskansuomalainen kaksivuotias huudahtaa riemusta käsienpesulla: "Neige!" (lunta)


Ihana rauhallinen keväthetki, sellaisiakin joskus ilmaantuu.

Meilläpä on todella tilava kylpyamme, sinne mahtuivat Alvan ja Cillan lisäksi vasemmalta Lacy, Odette, Galifoonia, Penelope, Jenevive sekä Lady.


Kaunis aamunsarastus tänään. Hulina lastenhuoneessa alkoi 06.25.


Kumman tien valitset, silotellun vai kurvikkaan?


Myös Inna innostui järjestämään kirjojaan. Kukahan on seuraava?

Alkuillan iloksi järjestelin osan lastenkirjoista uudelleen. Siistiä väriterapiaa!

Jo aamusta käy leikkitila lattialla vähiin, joten tuolit voi, tilaa vievinä elementteinä, nostaa pois tieltä sängylle.


Cillan "pinsesat" pukeutuvat muodinmukaisesti muhkeisiin pikkutakkeihin.


Alvan kevättunnelmia.